United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Synnöve ahkeraan pujotteli marjojaan korrelle ja piti sen ohessa päätään alaspäin kumartuneena; toinen muutti vähän syrjään voidaksensa nähdä tyttöä kasvoihin; mutta heti kun hän tämän huomasi asettui hän niin, että Thorbjörn'in jälleen täytyi muuttaa paikkaa. Arveluttavalta näytti, saisiko hän tytön lausumaan ainoatakaan sanaa. "Synnöve, onhan toki sinullakin jotain sanottavaa?"
Elsasta tuntui niin hauskalta, että olisi käsiään taputtanut, jos olisi voinut. Hän puristausi kokoon ja mielessään nauroi. Kaukana näkyi tulia paljon, ja kuin tultiin lähemmäksi haamoitti talojakin. Siinä se oli kaupunki... Mitenkähän setä osannee meille ajaa kuin on noin paljon taloja ja hämärtääkin. Vaan sieltä se talojen sivu setä pujotteli, kadulta kadulle käänsi. Ja jo tuli tuttuja taloja.
Melu ja hälinä kiihtyi siitä vielä kovemmaksi, kun tottumattomat pieksijät, joiden välitse Hairaddin pujotteli, useammin osuivat kumppaneihinsa kuin häneen. Vihdoin viimein abotti, saadakseen lopun tästä ilveestä, joka oli enemmän pahennukseksi kuin parannukseksi, avasi portin, ja mustalainen pujahti ukkosen nuolena ulos, paeten kuutamoiseen seutuun.
Anna ne minulle, Enni. Isoäiti tempasi ne käsiinsä ja melkein hyväillen pujotteli kuihtuneet sormensa kellastuneen silkin alle. Vanhat rakkaat kengät sanoi hän ne herättävät koko pitkän sarjan muistoja eloon. Vai niin!
Minun täytyy siis ainakin se huvi suorittaa yksinäni. Johannes puki palttoon päälleen, otti silinterinsä ja pujotteli hansikkaat käsiinsä. Tuon kaiken hän teki tahallaan niin hitaasti kuin suinkin, ettei hänen lähtönsä suinkaan näyttäisi pakomatkalta. Sinä et tule? kysyi hän vielä. En, vastasi Irene. Johannes meni. Ja Irene jäi synkkänä, liikkumattomana ikkunan luo seisomaan.
Isä kuiskasi rukoileva ääni isä, Margy ei jaksa. Pienokaisparka hän nosti pienokaisen käsivarrelleen ja pujotteli syrjäkatuja kotiinsa, vähän häpeissään, että hänet nähtiin näin tavattomassa toimessa.
Ennenkuin Hanna kerkesi mitään vastata, oli Woldemar jo hänen luonaan. Pujotteli kangaspuiden ja penkin väliltä ihan likelle, sinne viereen. Ei Hanna päässyt enää mihinkään, sillä seinä oli takana ja toisella sivulla, edessä taas kangaspuut. Huomasi, kuinka Olga katsoi häneen syrjästä, vähän niinkuin moittien. Mutta hyvänen aika, oliko se hänen syynsä?
Hän pujotteli innokkaasti kalojaan ja arveli luultavasti kuulevansa vain Ursuksen askeleet. Sentähden ei hän laisinkaan nostanut päätään. Mutta Vinitius likeni, lausui hänen nimensä ja ojensi käsivartensa hänen puoleensa.
Hän pujotteli papereita sormiensa välitse, vilkasten muutamiin vaan pikimmältään, viipyen toisissa, ikään kuin niiden sisällys olisi ollut mitä tärkeimpiä.
Niin, eivätköhän ne siellä liene. Martha katseli kahvia juodessaan koko ajan lehtimajaan päin. Ei sieltä näkynyt eikä kuulunut mitään; mutta he olivat siellä, puiden takana, hän oli varma siitä. Hiljaa, kuulumattomin askelin hän pujotteli sivukäytäviä alas ja tuli niin äkkiä lehtimajan sivulle, ettei sisällä olijat mitään huomanneet, ennenkuin hän seisoi heidän edessään.