United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti. ENSIM. VEENI Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen? TOINEN VEENI Rauhotu, ystävä! Ei kannata. KOLMAS Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään hautovat tunnemmehan kansan luonnonlaadun. ENSIM. VEENI Se ei ollut sillä äänelläkään!
Hän sanoo minunkin aikaa myöten tulevan tohtoriksi. Tokkos se lystiä olisi?" Hän ei ollut vielä heittänyt pois entistä poikamaista puhetapaansa, mutta, kun tahtoi, taisi hän puhua entistä paremmin. Nyt huomasi hän hairahtuneensa ja punastui; sitten hymyili hän itsekseen ja seurasi minua eno Simisterin huoneesen.
KARRI. Senkaltaista jotain siinä haasteltiin, ja lausuinpa silloin yhtä ja toista, jota en tehnyt olisi ilman vähän häkää ylikammarissa tässä. Totta sanoen, mua huvitti lyödä hieman leikkiä ukon kanssa, mutta jos hän leikin otti todeksi ja sen mukaan on nyt työksennellyt, niin paheksinpa tätä poikamaista käytöstäni krouvissa. MIKKO. Ei vaaraa.
Kyllä minä olenkin aina hänen tahtoaan noudattanut, niin vaikealta kuin minusta ensin tuntuikin hillitä poikamaista luontoani. AHR
Jos Taavi olisi ollut niin ymmärtämätön, että olisi avoimesti kosinut, Mirandan tunteitten tällä kannalla ollessa, niin hän olisi saanut äkkilähdön. Taavi tuli siksi ajoissa, että sai olla apuna lypsämässä, mikä toimi tuotti hänelle poikamaista iloa. Lehmät, joita oli viisi luvultaan, ammuivat jo veräjällä. Kirsti toi ulos kolme peltikiulua.
"En muista ennen nähneeni teitä, herra", sanoi Iikka. "Monta Herran vuotta sitten, Juhannus-yönä tuolla maantien vieressä mäellä." "Silloinen kiista-kumppanini, ylioppilas?" "Niin. Niin poikamaista kuin kiistamme lienee silloin ollutkin, mutta minä en saanut sitä mielestäni haihtumaan.
Käyttäytyä nenäkkäästi professoreja kohtaan, no, se on jo tyhmää ja poikamaista, sen myönnän, mutta se nyt ei ole niin kauhean kauheata. Toista on se Raamatun laita: se on hirmuista, Eerikki! Onko tuo poikaraukka todellakin niin pitkälle joutunut? Jumala parhaiten tietää, ettei hän sitä ole ainakaan meidän talossamme oppinut.
Hartin katse oli suora ja lämmin, mutta hänen olennossaan oli niin paljon poikamaista iloa ja reippautta, että Anna selvästi tunsi, kuinka vähän Hart itsekään uskoi omia sanojaan, että Annalla oli ollut elämää ennen heidän tutustumistaankin. Väkisinkin Annan suu vetäytyi hymyyn. "Lapsi, lapsi, sinulleko minä huoliani tyhjentäisin." Mutta nyt kävi Hart vuorostaan totiseksi.
Vielä nytkin olemme usein nauraneet tuota poikamaista isännöimistämme ja suurta erhetystämme. Kun sitten viimeistä maata kylvin ohraan, muistutti vaimoni ehtimiseen: »älä pane niin paljo siementä, että jää vähäkään syömistä». Minusta tuntui se muistutus oikealta ja ohra tuli harvaa. Siis ei kumpikaan kylvö menestynyt: peruna tuli tiheätä ja ohra harvaa.
Mutta kun he näin hetkeksi irtautuivat ja rupesivat vallattomiksi lykkäsihän tuossa toinen toista leikillään katuojaan niin se oli heistä ihan satunnaista, sulkumerkkien välissä olevaa poikamaista iloa, joka saattoi olla anteeksiannettavaa silloin, kun ensimmäinen laiva tuli satamaan.