United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli kuitenkin varma siitä, että oli nähnyt hänet äitinsä kuoleman jälkeen. Jeanne ei kolmeen kuukauteen päässyt ulos huoneestaan. Hän oli niin heikko, niin kalpea, että jo luultiin ja sanottiin hänen olevan kuoleman oman. Vähitellen hän kuitenkin virkistyi. Isä ja täti Lison eivät enää lähteneet hänen luotaan, vaan asettuivat molemmat asumaan Peuples'iin.
Kun hän eräänä iltana oli lopullisesti järjestämässä tätä asiaa erään asioitsijan luona, sai hän halvauksen ja kaatui maahan. Jeannelle lähetettiin ratsastaja viemään kiireen kautta sana. Kun hän saapui, oli paroni kuollut. Hän vei isänsä Peuples'iin ja oli nyt niin lamassa, että hänen surunsa oli pikemmin henkistä tylsyyttä kuin epätoivoa.
Silloin kulkivat entiset tapahtumat näkyinä hänen henkisen katseensa ohi: purjehdusmatka Julienin kanssa ukko Lastique'en veneellä, heidän tarinansa, hänen alkava rakkautensa ja purjeveneen ristiäisjuhla; sitten siirtyi hän ajatuksissaan vieläkin kauemmas, aina tuohon yöhön saakka, joka tuuditti häntä unelmiin hänen tultuaan ensi kerran Peuples'iin. Ja nyt, nyt!
Asukkaiden alukset, jotka olivat vedetyt pyöreistä kivistä tehdyille veneteloille, lepäsivät kyljellään kääntäen päivää kohti tervatut pyöreät poskensa. Muutamat kalastajat laittoivat niitä kuntoon illaksi, kun tuli nousuvesi. Eräs kalastaja tuli kaupittelemaan kaloja, ja Jeanne osti yhden kampelan, jonka itse tahtoi kantaa Peuples'iin.
Ja Jeannesta tuntui silloin, että hän oli löytänyt entisen elämänsä vuodet. Ja hänet valtasi silloin omituinen, sekava mielenliikutus, kun hän seisoi tuon almanakkakasan ääressä. Hän vei ne kaikki alas ruokasaliin. Niitä oli kaiken kokoisia, suuria ja pieniä. Ja hän alkoi järjestää niitä pöydälle vuosiluvun mukaan. Yht'äkkiä löysi hän ensimmäisen, jonka oli tuonut mukanaan Peuples'iin.
Siis jo ensimmäisenä yönä, heidän palattuaan Peuples'iin, oli hänen miehensä hänet jättänyt tuon tytön tähden. Siksipä hän antoikin hänen maata yksin. Nyt Jeanne oli saanut kuulla tarpeekseen ja huusi: Mene tiehesi! Mene tiehesi! Ja kun Rosalie, joka oli aivan lamassa, ei hievahtanut paikaltaan, sanoi Jeanne isälleen: Vie hänet pois! Saata ulos hänet!
Sitten lähdettiin ulos. Kun he tulivat kirkon ovelle, räjähti hirveä pamaus, niin että morsian säpsähti ja paronitar kirkaisi. Talonpojat olivat ampuneet yhteislaukauksen. Ja aina Peuples'iin asti kesti tätä ammuntaa. Siellä tarjottiin virvokkeita talonväelle, seudun ja Yport'in papeille ja todistajille, jotka olivat valitut seudun suurviljelijäin joukosta.
Ja kun Jeanne, Peuples'iin tultuaan, oli leipurilta joka aamu tilannut itselleen pienen normandilaisen piirakkaan, niin lakkautti hän nyt senkin menon ja pakoitti Jeannen tyytymään käristettyyn leipään. Jeanne ei sanonut mitään koettaen välttää selityksiä, keskustelua ja riitaa, mutta hän kärsi joka kerta kuin neulan pistoista nähdessään miehensä saituruuden.
Tämä kohtelias kysymys miellytti Jeannea niin, että hän melkein antoi miehelleen anteeksi sen, mitä metsässä sai tietää, ja yht'äkkiä valtasi hänet kova halu saada jo kohta nähdä ne molemmat henkilöt, joita hän Paulin jälkeen eniten rakasti, ja hän käytti koko sen illan kirjoittaakseen heille ja kiirehtiäkseen heitä tulemaan Peuples'iin. He vastasivat tulevansa 20 p:nä toukokuuta.
Ja palattuaan Pariisiin sai Paul periä satakaksikymmentätuhatta frangia. Sen jälkeen kirjoitti hän neljä kirjettä puolen vuoden kuluessa, antaen lyhyesti tietoja itsestään ja lopettaen aina kylmillä rakkauden vakuutuksilla, tähän tapaan. "Teen työtä; olen saanut paikan pörssissä. Toivon voivani tulla muutamaksi päiväksi Peuples'iin tervehtimään teitä, rakkaat omaiseni".