United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli jo yhdeksäs näin myyty maatila niistä kolmestakymmenestä yhdestä, jotka heidän vanhempansa olivat heille perinnöksi jättäneet. Heillä oli kuitenkin vielä noin kaksikymmentätuhatta livres'ea vuotuisia korkoja maista, jotka hyvin hoidettuina helposti olisivat voineet tuottaa kolmekymmentä tuhatta frangia vuodessa.
Kuka on hänen lapsensa isä? Te kai olisitte nyt tahtonut jättää hänet ilman muuta! Julien, joka hämmästyi paronin kiivaudesta, katsoa tuijotti häneen ja jatkoi nyt sävyisämmällä äänellä: Viisitoista tuhatta frangia olisi hyvin riittänyt. Heillä on kaikilla lapsia, ennenkuin naimisiin menevät. Yhdentekevää siis, kuka lapsen isä on.
Kun kaikki oli maksettu, tuli Jeannelle jäämään noin seitsemän tahi kahdeksan tuhatta frangia korkoja. Siinä kaikki. Jeanne vastasi: Minkäs sille, lapsi hyvä, voi? Minä tunnen varsin hyvin, etten tule olemaan pitkäikäinen; siinä on minulle kylliksi. Mutta Rosalie vihastui: Teille, rouva, ehkä, mut ettekös sitt' aio herra Paulille mitään jättää?
Ja palattuaan Pariisiin sai Paul periä satakaksikymmentätuhatta frangia. Sen jälkeen kirjoitti hän neljä kirjettä puolen vuoden kuluessa, antaen lyhyesti tietoja itsestään ja lopettaen aina kylmillä rakkauden vakuutuksilla, tähän tapaan. "Teen työtä; olen saanut paikan pörssissä. Toivon voivani tulla muutamaksi päiväksi Peuples'iin tervehtimään teitä, rakkaat omaiseni".
Jeanne joutui siitä niin hämilleen, ettei tietänyt, mitä sanoa. Vihdoin lausui hän epäröiden: Minähän annoin sinulle ne rahat vain... Julien ei antanut hänen puhua loppuun. Niin kyllä. Mutta yhdentekevä on, ovatko ne sinun tahi minun taskussani, kun meillä kerran on yhteinen kukkaro. Enkähän minä kielläkään niitä sinulta, annanhan sinulle sata frangia.
Jeanne suostui siihen pidättäen itsellään kuitenkin kuusisataa frangia, mutta pian pääsi tuo epäluuloinen palvelijatar hänen viekkautensa perille ja hänen täytyi antaa hänen käsiinsä kaikki. Rosalie salli kuitenkin lähettää tuon ylijäämän Paulille, jolta muutaman päivän kuluttua tuli kiitoskirje. "Olet tehnyt minulle suuren palveluksen, rakas äiti, sillä elämme mitä kurjimmissa oloissa."
Paroni lähti taaskin Havre'en ottaakseen asiasta selkoa, kävi asianajajain ja liikemiesten puheilla ja sai tietää, että Delamare-yhtiön vaillinki teki kaksisataa kolmekymmentäviisi tuhatta frangia. Ja taaskin otti hän uuden kiinnityslainan. Peuples'in kartano ja sen molemmat moisiot joutuivat nyt vastaamaan suuresta velkasummasta.
Niin ja niin monta tuhatta frangia vuodessa; maakartano likellä Neapelia hyi! minua inhottaa sitä kertoessani. Ja väristellen hän kaasi itselleen vielä lasillisen viiniä, ja joi sen yhdellä kulauksella. Sen kuultuani, sanoi hän, en yrittänytkään viedä häntä pois.
Sinä oli tunteellisuutta ja hellää hyväilyä jonka piti tukea pyyntöä. Hän alotti: Jos pyytäisin teitä auttamaan itseäni, etteköhän te suostuisi? Pyydän teiltä lainaksi 300 frangia saanko? Te olette melkein ainoa, joka tiedätte, kuinka hankalassa ja väärin käsitetyssä asemassa minun täytyy elää. Minulla on muuan päämäärä, joka vienee minut täältä pois. Minussa on kykyjä, joita tahdon kehittää.
Ehkä hän vähäksyy saamiaan juomarahoja eikä anna. Ja sopivassa tilaisuudessa pistän minä viisi frangia hänen kouraansa. Mutta kirjettä ei kuulu. Aina vain sama vastaus: Rien, monsieur, rien! Eräänä päivänä tulen aamiaista syömästä. Olen lakannut odottamasta enkä välitä enää kysyä sen enempää. Se on Annalta! säpsähdän minä nähdessäni päällekirjoituksen. Voisiko se olla mahdollista?