United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mustasukkaisuuden vaivaamana elin minä kuin unessa, juonittelin ja olin ärtyinen. Mikä ihme minua liekin alituiseen suututtanut. Itsekään en sitä tajunnut. Pari päivää suunnittelin miten menetellä. Ensin aioin heittäytyä sairaaksi, olla menemättä juhlaan ja siten vaikuttaa Petteriin. Pian kumminkin luovuin siitä menettelystä, joka olisikin ollut ihan mieletön.
Petteri ei tiennyt mitä tehdä, mitä sanoa. Huldakin ujostui, kuori hampaillaan koivun varvusta kuorta ja vilkasi varkain Petteriin. Ruuska kävi sylkäsemässä lieteen ja väitti: "Ka mikäpäs tällä Huldalla on siinä kotonakaan eläessä... Uusia peltoja aletaan repiä ja rahoja on pankissa yli sata tuhatta." Semmoista, nuorten piinallista asemaa jatkui hyvä tovi.
Suuri vaiva oli ritarille teeskennellä tuon riettaan Sigismundin edessä; mutta katsahdus nähtävästi murheelliseen Petteriin, joka seisoi vankihuoneen ovella, antoi hänelle rohkeutta ensi kerran elämässään alentaa itseänsä valheeseen.
"Käyppäs osta tältä uudelta ... tältä ukko Ikoselta niitä uusi-sorttisia, rotukanoja, niin ne munivat", neuvoi siihen rouva Halinen. Niin johtui puhelu Ikosen herrasväkeen ja lopuksi nimenomaan Petteriin. "Onhan se rikas poika ... se ukko Ikosen poika, kun ukko itse kuolee ", arveli rouva Halinen.
Mutta surun päivät olivat minullekin tulossa. Lukkari Iittiläisen Elli oli todellakin rakastunut Petteriin ihan korviaan myöten. Isä ja äiti halusi toimittaa Ellin rikkaisiin naimisiin Ikosen taloon ja tekivät tietysti parastansa ainoan tyttärensä apuna. Siinä tarkotuksessa olivat he nyt kutsuneet Ikoset ja koko Tohmajärven herrasväen luoksensa Ellin syntymäpäiville. Se oli minulle isku.
Alli katseli heitä tarkkaan. »En tätä tietääkseni», vastasi hän, Petteriin katsoen; »mutta kyllä tuon», lisäsi hän Alekseita osottaen. »Hänen sydämensä oli lempeä, vaan hän ei voinut estää, mitä monta sataa tahtoi. Hän se kuitenkin pelasti minut.» Miihkali osotti Petteriä. »Tuota hän ei tunne, mutta tuo toinen pelasti hänet sinä yönä väkivallan käsistä.»
"Onpa todellakin!" tokasi Petteri käsittämättä mitä näköalaa tarkotin ja niin jatkui kävelymme kunnes olimme jo hyvät tutut. Kävelimme jo paluumatkalla. Keikailin ja tekeydyin jo vapaasti. Salavihkaa vilkasin minä toki aina Petteriin nähdäkseni miten se vaikuttaa. Niin saavumme Vorssin salmelle, pysähdyimme, katselimme ulappaa.