United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Minä pelkään, että me tavalla tai toisella saamme katua sitä." "Pelkäätkös, että hän tulee polttamaan meidänkin talomme." "En. Sitä en pelkää. Mutta kipinä saattaa tulla muualta ja polttaa meidän onnemme tuhaksi," "Sinä olet aika lailla taikauskoinen, Mari," sanoi Severin naurahtaen ja syleili vaimoansa. "Sanotte taika-uskoksi sitä, kun omatuntomme vaatii meitä täyttämään velvollisuuksiamme?"

XIX. Oi veljeni, meidän täytyy kaikin voimin saada sielumme ja omatuntomme hereille, meidän täytyy vaihtaa turhat puuhamme rehelliseen työhön ja kiviset sydämemme eläviin, lihasta luotuihin sydämiin.

Me olemme nuoret me kuuntelemme soittoa ei yksikään pilvi ole kesä-yön tähtiä peittänyt meidän omatuntomme on puhdas meidän sydämemme rauhalliset; miksi katsoa eteenpäin onnea hakeaksemme? tulemmeko milloinkaan onnellisemmiksi kuin tällä hetkellä olemme?" Mr Travers tuli heidän luoksensa.

Sinä tiedät minun uskoni siitä, että meidän elämämme ja meidän kuolemamme, koko ulkonainen kohtalomme on määrätty edeltäkäsin, se on vaan tuo sisäinen, joka on meillä itsellä, meidän motivimme, meidän omatuntomme kyllin siitä äiti pelkää elämääsi, minä en sitä tee enempää, kuin jos sinä istuisit jossakin kauppa-konttorissa New-Yorkissa.

Meistä oli hullu koko tämä tämmöinen järjestelmä, joka asetti onnen nojaan taitavimmankin oppilaan arvostelemisen. Se oli arpapeliä, jossa meille tehtiin mielestämme vääryyttä ja jossa ei omatuntomme estänyt meitä tekemästä samalla tapaa. Mitä kaikkia nerokkaita tuumia keksittiinkään! Meilläkin oli istuntomme, joissa syntyi aatteita toinen toistaan älykkäämpiä.

Ennen ei niin ollut, ennen ei semmoisesta niin paljoa kuultu. Mistä se tulee? Kuinka tällainen muutos on mahdollinen? Se tulee siitä, että meidän tajuntamme oikeasta ja väärästä on himmentynyt, että meidän omatuntomme on menettänyt herkkyytensä, niinkuin kompassi, joka on joutunut raudan läheisyyteen.

Herra on heikoissa väkevä, sanoi hän sitten puheensa lopuksi, jossa illalla kertoi ystävilleen Tiinasta ja hänen synnintunnustuksestaan, ja lisäsi: Jospa olisi meillä kaikilla yhtä vähän ulkonaisia syntejä omallatunnollamme ja jospa olisi omatuntomme kuitenkin yhtä arka kuin hänen, ei olisi hätääkään astua Hänen tuomioistuimensa eteen, joka kaikki tietää ja kaikki näkee.

Joka ei sure syntejänsä, hänen ei siis tule lähestyä tätä alttaria. Mitä hän siinä tekisi? Voi, jos omatuntomme soimaisi meitä, jos sydämemme tuntisi itsensä musertuneeksi virhettemme ajatuksesta, silloin me emme kevytmielisesti lähestyisi pyhää sakramenttiä."

Tahdoimme jokapäiväisissä tilaisuuksissa kumarrella jotakin esinettä, jota voi silmin nähdä ja käsin koskea; sen vuoksi ei uskonnollinen omatuntomme estänytkään meitä pitämästä punaiseksi maalattuja, valkopäisiä, maantienpaaluja yliluonnollisen olennon veroisina.

Siihen aikaan onginta kyllä yleensä oli sallittua missä vain ja meidän omatuntomme harkitsi niin, että virvelöiminenkin oli onkimista. Oli kuitenkin varovaisinta olla puhumatta saaliistaan, sillä siitä olisi kaiken todennäköisyyden mukaan ollut seurauksena kateus ja kielto, jota oli turha uhitella esille ennen aikojaan.