United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän uhkasi minua eilen illalla". "Etkä sinä ole sanonut sitä minulle", virkkoi Erkki luoden nuoreen morsiameensa tuskallisia katseita. "Siinä et tehnyt oikein!" "Kuinka siitä olisin saattanut puhua, kun en saanut sinua tavata", vastasi Katri.
"Ei, tämän olennon loihtuvoima vaikutti vasta silloin oikein viehättävästi, kun olin saanut heittää syvän silmäyksen tämän omituisen naisen sisälliseen elämään", sanoi hän sangen vakavasti ja morsiameensa kääntyneenä: "niin pehmeä ja rakastettava, että näytti heikolta naiselta ja samalla voimaa ja pontevuutta täynnä oleva sielu.
Hän ei voinut virkkaa sanaakaan, vaan nousi ylös ja heitti surullisen silmäyksen morsiameensa. Päättävä isku oli sattunut syvästi ja ankarasti. Hän seisoi, juuri aikoen ojentaa eksytetylle tytölle kätensä jäähyväiseksi, kun lukkariukko tyytyväisellä muodolla tulla lylleröitti ylöspäin jokipolkua, kantaen aika lohta, sen päivän saalista.
Tora oli tulla. Morsiameensa ihastunut Iivana hymyili ja tarttui puheeseen: Antakaas, hymyili hän, antakaas kun minä! Ja hän peräsi: Vot. Jos Aleksei Mihailovitsh on kentraalin tasalla, niin sitte on ylhäisyys... Mutta jos on vasta överstin, niin sukuisuus ... korkeasukuisuus, tai korkeasti jalosukuisuus... Vot!
Nämät lausunnot kulkivat viikon päivät suusta suuhun, kunnes ne vihdoin peruuttamattomina kiintyivät kreiviin ja hänen morsiameensa ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettujen ihmisten silmissä antoivat tälle kylmälle, sivuseikkoihin perustuvalle avioliitolle runollisen värityksen. Kreivi oli kumminkin hyvin tyytyväinen, jos kohta hänen sydämmensä ei ollutkaan määrääjänä tässä asiassa.
Minkätähden häpeäisimme Kalevalan esitystä, kun se omalla omituisella tavallaan tulkitsee jumalallisia mysterioita, kun emme häpeä käyttäessämme mielestämme filosofisempaa kieltä ja puhuessamme »jumalan rakkaudesta», »Kristuksen rakkaudesta morsiameensa» j.n.e.?
Kaarle oli kyllä huomannut mitä hän oli nuoreen morsiameensa vaikuttanut, ja vaikka ei hänelle ollut outoa, että häntä etsittiin ja ihailtiin, mielistytti se kuitenkin häntä.
Ja varsin merkillistä on se, että hän töissänsä melkein aina vaan käyttää käsivoimaa, ei loitsua niinkuin muu Kalevala sekä Pohjola. Lyhyet sanat ja rukoukset, joita hän joskus lausuu, ovat tuskin sanottavatkaan loitsuiksi. Yhden ainoan kerran vaan näemme hänen todenteolla ryhtyvän noitakeinoon, nimittäin silloin kun hän, ryöstettyyn morsiameensa suuttuneena, laulaa hänet kalalokiksi.
Nyt on Alfons jälleen haltijoissaan, hän rupeaa puhumaan roolinsa mukaan uhkauksia neidolle, hän puhuu aivastamisesta, katsoen toisella silmällä morsiameensa, toisella Sylvesterin kojuun. Mutta vasta on ennättänyt Sylvesterin aivastus happamuuden-stadiumiin. Nyt vasta rupeaa nenällinen jättiläinen kohoilemaan, verkalleen, verkalleen ylä-ilmoihin.
Huononpuoleisesti tuo siis onnistui, se ansan heitto. Tovin aikaa siinä muista juteltiin. Iivana mielistyi yhäti enemmän morsiameensa, ukon muoriin, hymyili, oli onnellinen ja Annushka puuhasi ja odotti, että sulhanen alkaisi järkiään suoran puheen. Mutta iloinen suutari suunnitteli vieläkin toistamiseen sitä samaa: heittää puhelulla ukon kaulaan ansa ja johtaa koko ukko pois tieltä.