United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani? Marphurius. Sitä en tiedä. Sganarelle. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään? Marphurius. Tehkää, mitä haluatte. Sganarelle. Minä suutun. Marphurius. Siitä pesen käteni puhtaaksi. Sganarelle. Hiiden kattilaan mokoma uneksija! Marphurius. Sen tekee se, joka voipi. Pyövelin ruoka!

Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka eivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen sanottu, että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän lörpöttelijä. Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi vähän taipuisampi ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi! Kahdeksas kohtaus. Marphurius, Sganarelle. Marphurius. Mitä tahdotte, herra Sganarelle? Sganarelle.

Herra tohtori, tarvitseisin teidän neuvoanne eräässä asiassa, ja sentähden olen tullut tänne. Ohoo, asia näkyy käyvän hyvin. Tämä kuitenkin kuuntelee miestä, tämä viisas. Marphurius. Herra Sganarelle, olkaa niin hyvä ja jättäkää pois tämmöinen puheen-laatu.

Meidän oppi neuvoo, ett'ei mitään pidä aivan päättäväisesti sanoa, vaan että pitää kaikesta puhua epä-vakaisuudella, alinomaa oman järkensä päätös polkea. Ja näin muodoin ei teidän pidä sanoa: olen tullut, vaan: minusta näyttää, että olen tullut. Sganarelle. Minustako näyttää? Marphurius. Niin. Sganarelle. Voipas toki! Tottahan se näyttääkin minusta että olen tullut, koska se niin on. Marphurius.

Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä! Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan vaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys? Marphurius. Mahdollisesti. Sganarelle. Vai tekisinkö siinä pahoin? Marphurius. Kuka-ties. Sganarelle. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata pitää. Marphurius. Semmoinen on minun aikomukseni. Sganarelle. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan.

Kyllä minä sinua saan toista virttä laulamaan, sinä pahan hengen philosophi! Marphurius. Ai, ai, ai! Sganarelle. Kas niin, siin' oli sinulle maksu sekasotkustasi, ja minä olen tyytyväinen. Marphurius. Kuinka? Mitä hävyttömyyttä tämä on? Häväistä minua tällä tavalla! Olla niin rohkea ja lyödä senkaltaista philosophia kuin minä olen! Sganarelle.

Marphurius. Se voi olla mahdollista. Sganarelle. Isänsä on hänet jo luvannut minulle. Marphurius. Saattaa olla. Sganarelle. Mutta minua pelottaa, että jouduttuani avioliittoon muut nuoremmat rakastuvat vaimooni, ja että itse joudun aisan-kannattajaksi. Marphurius. Se voipi tapahtua. Sganarelle. Mikä on teidän ajatuksenne tästä? Marphurius. Ei mitään ole mahdotointa. Sganarelle.

Min, oiaiskaa sitten, olkaa niin hyvä, tuo entinen puheen-laatunne. Kaikkea pitää epäillä, eikö niin? Näin muodoin ette tekään tarvitse sanoa, että minä olen teitä lyönyt, vaan että se vaan näyttää teistä, niinkuin olisin teitä lyönyt. Marphurius. Voi, voi! Minä menen valittamaan poliisille, että te minua pieksitte. Sganarelle. Siitä pesen käteni puhtaaksi. Marphurius.

Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä avioliittoon. Marphurius. En minä siitä tiedä mitään. Sganarelle. Minä sanon sen nyt teille. Marphurius. Se saattaa tapahtua. Sganarelle. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja sangen kaunis. Marphurius. Ei se ole mahdotointa. Sganarelle. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet? Marphurius. Jommin kummin.

Nämät eivät ensinkään seuraa toinen toisestansa; ja mikä tahansa voipi teistä näyttää siltä ja siltä, ilman että asia olisi toden-mukainen eli uskottava. Sganarelle. Kuinka niin? Eikö se ole totta, että olen tullut? Marphurius. Se on evä-tietoista, ja meidän pitää epäillä kaikkea. Sganarelle. Mitä? Enkö minä ole tässä, ja ettekö te puhuttele minua? Marphurius.