United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä paljoa puuttunut ett'ei pikku "Lempikukkani" viime-suutelo ollut minullekin jäähyväissuutelo maailmasta. Siitä hetkestä muistan ainoastaan epäselvästi, kuinka itkien palasin kotiini, kuinka ei ruoka sinä iltana maittanut ja kuinka kivistävällä päällä, kuumeen ahdistamana menin levolle.
Myöhäisempään, kun talon palvelusväki söi illallistansa, meni Iirikin syömään, mutta ei ruoka oikein maittanut, hän ajatteli vain lakkaamatta: »Mikä rangaistus minulle nyt tulleekaan?» Kun Eveliina samassa tuli tupaan ja käski Iiriä viemään aitan avainta emännän kamarin naulaan, vei tyttö sen aivan hajamielisenä kamarin kaappiin ja palasi jälleen väentupaan.
Erinomaisen oivana herkkuna tarjottiin sydämestä lähtevää suurta hevosen verisuonta. Tulkki Oblai Hamovista, joka oli syntyään kirgiisi, maistuivat herkkupalat hyviltä, mutta Miss Marsdenia, hänen naistoveriansa ja minua ei maittanut muu kuin lampaanliha.
HANNA. Olet ryöstänyt häneltä kaiken kunnian, kaiken rakkauden, kaiken toivon arvaan ettei elämä hänelle sitten enään maittanut. ASSESSORI. En sittekään ymmärrä. Milloinka olisin kaikki nuo ryöstöt tehnyt? HANNA. Ryöstäessäsi häneltä minut. ASSESSORI. Totta tosiaan tuo on kummallista kuulla oman morsiamen suusta!
Kun hän sentähden tuli väliaikaiseen hotellihuoneeseensa, heittäytyi hän sohvalle ihan tahdotonna kello viittä odottamaan. Ruoka ei maittanut, päivällisen ajatuskin inhoitti.
Sitä keinoansa hän päätti käyttää nytkin. Otti tuuran olalleen ja meni sytemään ranta-avantoa. Pulskalta se näytti, kun isäntä itse löi jäätä; ihmetellen sitä katselivat pihasta rengit ja piiat. Kyllä siinä pian sai lämpimänsä. Tämä työ kuitenkin tunnosti lukeutuvan vähäksi tällä kertaa. Päivällisellä ei vielä ruoka maittanut.
Sitten hän lisäsi nopeasti matalalla, syvällä äänellä: "Luuletko, että minä olisin voinut olla huomaamatta äitimme vanhoja keinoja, kun hän vakuutti, ettei ruoka maittanut häntä ja ettei hän pitänyt mistään niin paljon kuin jänteistä ja luista?" "Oi Fritz", minä nyyhkytin, "minä en voi sitä auttaa. Mitä minä teen?"
Ei vastausta; pieni, jyrkkä nytkäys vaan päällä. »Tuossa, pojat, kastakaa suolaveteen.» Petu ja Ville söivät hapeasti, mutta isää ei oikein maittanut. Vaikeasti hän nieli muutamia kertoja, sitten jätti. Kätkyestä kuuluikin yhä surkeampia ohkauksia. Holpaisen sydäntä ne viileksivät kuin veitsellä. Hän toivoi, että pian loppu tulisi lapsen vaivoille.
Sitä nuhertamista se oli ollut koko aamupuolen, ja kun päivällinen vihoviimein joutui, kävivät pojat oikein vihaisina paistiin käsiksi. Mutta tytöillepä ei maittanut. Niin ottivat eteensä kuin kärpäselle, eivätkä sitäkään syödä jaksaneet ei mitenkään. Kurkkua myöten olivat täyteläisinä itkua ja surkeutta, silmät verestivät ja nenä punoitti ja päätä kivisti.
ANTTI. Vietkö sinä ruoan pois? Entä jos Hoppulaistakin olisi maittanut? HOPPULAINEN. Ei räkkää rengille rokkaa, paljon maksaa papukappa. ANTTI. Mutta meillä on ja meillä annetaan, kun loppuu niin lainataan. Eihän tässä juuri ole vieraalle tarjottavaa, mutta jos teillä nälkä on, niin ehkä kumminkin maittaa. HOPPULAINEN. No nälkä on, että näköä haittaa. HELENA. Istukaa sitten syömään; muuta ei ole.