United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun luutnanttimme parhaallaan meni edelleen, ja päivän valo ei enää häntä seurannut, oli hän vähällä kaatua alasvieryneisin kiviin, vaan silloin kokosi hän taas "hajamieliset ajatuksensa" ja katsoi parhaaksi kääntyä takaisin sekä astua jälleen päivän kirkkaasen valoon.
Hän ei koskaan lukenut kirjoja, koska pelkäsi veren nousevan päähän ja hänen täytyikin joka kevät vastustaa tätä verevyyttä kaikenlaisilla keitteillä. Joka ilta, riisuttuaan univormunsa ja mitä huolellisimmasti sitä korjattuaan omalla kädellään, läksi luutnanttimme kävelemään etukaupunkien hedelmäpuutarhoihin päin ja asteli määräkkäillä askelilla pitkin niiden pitkiä puuaitoja.
"Ymmärrän, herra översti" vastasin minä. "Ja käykää hartaasti päälle!" jatkoi överstimme vielä tuolla tunnetulla isällisellä kovalla äänellään. Tykit pauhaa ja kuulat vinkuu, tappelua kestää yhä edelleen. Norjalainen luutnanttimme Kristersen huutaa meille ruotsinkielellä, mutta Norjan kimeällä murteella: "Finska gossar framåt!" Mutta aika melske ja pauhu siinä kävikin.
"Hän näytti olleen aivan hämillään tästä puheesta; lieneekö hänellä kilpailioita siihen nähden?" Pitkiin mietteisin kun ei ollut taipuvainen, jätti pian luutnanttimme tämän ajatuksen ja jatkoi kävelyänsä länteenpäin. Edeltäpäin ei hän ollut määrännyt kävelynsä päämäärää, vaan pian pisti hänen päähänsä mennä katsomaan niitä vanhoja linnoituksia, jotka jo tähän aikaan olivat melkoisesti rapistuneet.
Meidän luutnanttimme tulee iltapäivällä tänne. Herra Jumala, tuo noiduttu hattu... Niin, älkäämme neuloko noin tavattoman tukevasti, kyllä se nuorella rouvalla pitää, niin kauan kuin hän tahtoo sitä käyttää. Vai niin; silloin täytyy sinun tuoda hänet sisään luoksemme. Vai niin, vai niin. Me olemme vierashuoneessa.
Kärsimättömyyteen oli yhtynyt epäröiminen. Näiden onnettomien mielentilojen uhri ei ollut kukaan muu kuin Gustaf Ell, jonka mustasukkaisuuden henki oli iltapäivällä äkkiarvaamatta johtanut kauniin luonnon helmaan pääkaupungin hälinästä. Sisältä tuvasta kuului kiivasta sananvaihtoa, mikä sai luutnanttimme vetäytymään piiloon tuvan nurkkauksen taakse.
»Täällä Schrandenissa ei haudata ketään», huusi Felix Merckel yhä nauraen, mutta hänen kasvonsa venähtivät huomattavasti pitemmiksi. »Luvalla sanoen, herra luutnantti meidät on kutsuttu hautajaisiin.» »Kuka on kutsunut?» »Entinen luutnanttimme Baumgart.» »Pöllö luutnantti Baumgart ei ole täällä teidänhän juuri oli tuotava hänet mukananne.» »Luvalla sanoen, herra luutnantti, hän on jo täällä.»