United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tätä rukoile, sen taivas tietköön, Himoille kulkkulaen kutkukkeeksi Tai veren tyydykkeeks, tuon nuorten hurman, Jok' itsessäni jo on lauhtunut; Vaan suloiseksi mielinouteeks hälle. Varjelkoon taivas teitä luulemasta, Ett' tarkin, suuren työnne laiminlöisin Siks että hän mua seuraa!
Kuka sinua, Matti parka, on nyt taas narrinaan pitänyt? Ei nyt eikä ennenkään! Sitten olet valehdellut omasta päästäsi ... olisit edes viisaammin valehdellut ... et osaa edes oikein valehdellakaan, mies parka. Mattia hykähdytti ... herkeät siinä luulemasta, kunhan kuulet, kuka sanoi, ajatteli hän.
MIINA. ... hän luulee meidän kahden ROOPE. Mitä meidän kahden? MIINA. Hän luulee, että me pidämme toisistamme. ROOPE. Mutta, hyväihminen, sano hänelle! Kai hän sitten lakkaa luulemasta. Ettäkö...? Kuinka, sano? ROOPE. Totuus, tietenkin. Totuus? ROOPE. Mistä Kalle on saanut päähänsä, että me olisimme ... ha, ha, ha! Sinulta kai. Keltäs muilta.
Ja tarkastettavana oli tässä tilaisuudessa reikiä ja paksulla rihmalla tehtyjä parsimisia ja suuri määrä revittyjä aukkoja, eikä ollut siis helppo päästä luulemasta häntä joksikin epäiltäväksi, kuleksivaksi henkilöksi, etenkin kun hän sisään astuessa huomautti: "Minä tulen niinkuin mustalainen vuorilta, rouvaseni! Täytyy pyytää anteeksi että tänlaisena tulen luoksenne"...