United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahteen mereen erillensä virtaa järviemme veet, Mutta yks se sydän ompi, josta kaikk' on lähteneet; Kaksi kieltä murheitamme, riemujamme ilmoittaa, Mutta yks on Suomen kansa, yksi vaan on isänmaa. Yhdess' elo meille koitti, yksi hauta levon suo, Yhdet kunnon, kunnian muistot nimellemme loistons' luo, Yksi rakkaus jalo, pyhä rinnassamme leimuaa; Yhteistä on parhain kaikki, vähemp' erottaa ei saa.
AGAMEMNON. Patroclus, Nuo moiset vastaukset hyvin tunnen; Mut väite tuo, vaikk' on sill' ivan siivet, Ei pääse pakoon huomioltamme. Häll' ansioita on, ja syyt' on meillä Se tunnustaa; mut kaikki nämä hyveet, Joit' ei hän hyveisesti itse käytä, Ne meistä loistons' alkaa menettää; Ne mätänevät koskemattomuuttaan Kuin riettaass' astiassa kauniit marjat.
Leluna lasten oltuaan Se nurkkaan viskattihin, Vaan pantiin lakeen riippumaan, Kun loistons keksittihin. Ei Amrull' ollut kynttilää, Siis lyhtynä sai olla tää. Illalla tuli kauppamies Ja kiven kirkkaan keksi: 'Tuo kivi myyppäs, tai kenties Sen annat ilmaiseksi. 'No, vastas Amru, 'ota vaan, Jos nauhan rinkeliä saan'. Mies kiven otti kaunoisen, Pääkaupunkihin läksi.
Joelle kerran tultuaan Hän huomas kiven täällä, Mi kiilteli kuin loistoissaan Ves'helmi kukan päällä. Hän korjas kiven lystikseen, Vei kummaksi sen lapsilleen. Leluna lasten oltuaan, Se nurkkaan viskattihin, Vaan pantiin lakeen riippumaan, Kun loistons' keksittihin. Ei Amrull' ollut kynttilää, Siis lyhtynä sai olla tää.