United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menkäämme sisään. Hyvästi näkemään asti, Aleksei Sidorovitsh. Petrov kumarsi ja naiset astuivat talliin. Täällä, ruhtinatar, täällä on teidän hevosenne, sanoi herra Archer ja viittasi erääsen pilttuusen päin. Almandine oli peitetty suurella sinisellä, vaakunakoristeisella loimella ja korvissa oli sillä liinatupet, Neiti Hornista oli hepo hyvin kummallisen näköinen siinä puvussaan ja hän nauroi.
Kun hän nousi lumesta rekeen, hawaitsimme ett'ei hänellä ollut muita jalkimia kuin suuret ja kauan parsitut töppöset. Me laitimme keulapuoleen niin mukawan sijan kuin mahdollista, niin että hän tuli istumaan seljin hewoseen, päin meihin. Me peitimme hänen siihen niin mukawasti kuin taisimme, reki=peitolla ja hewosen loimella, ja sitte taas lähdettiin.
Jähmettyneen, tuntemattoman vanhuksen ruumis makasi reenpohjassa kuin kivi. Kasvot olivat jääneet hiukan näkyviin, eikä ajaja saanut niistä silmiään pois käännetyksi. Mikko ei nyt viheltänyt, ei nauranut, silmissä vain oli vakava, totinen, kauhusta puhuva ilme. Viimein hän peitti nuo kasvot loimella, käski hevosen juoksemaan nopeammasti ja huokasi. Metsä loppui.
Ja vaikka hän huomasi, että jotain pahaa oli Severin'ille tapahtunut, ei hän kuitenkaan säikähtynyt eikä luullut vahingon olevan auttamattomissa. Hän talutti Orkon talliin, peitti sen loimella ja viskasi sille heiniä, joita Orkko rupesi ahneesti syömään. Siitä hän näki, ettei kumminkaan sille ollut mitään pahaa tapahtununna.
Ennen maatapanoaan on isäntä käynyt tallissa, mitannut kauroja oriille ja peittänyt loimella tämän parhaansa; ja emäntä on kantanut nahkaset ja turkit tupaan lämpiämään sillä aamuyöstä varhain on määrä joulukirkkoon lähteä. Vielä nukkuu nuori väki pirtissä, kun isäntä pistäytyy ovesta pihalle.
Heissä ei näkynyt pienintäkään elonmerkkiä, mutta Matti kantoi waan heidät rekeensä ja alkoi wuowata Taustaa kohden, peitettyänsä ensin heidät niin hywästi kuin taisi, rekipeitollansa ja hewosen loimella.
Saatuansa sen aivan kuivaksi, peitti hän sen loimella, pani apetta sen eteen ja meni kuulustelemaan, kuinka muiden oli käynyt. Kauppaneuvos K., joka oli uhannut ostaa Severinin hevosen, sai hänen silmiinsä väkijoukossa ja tuli häntä asiasta puhuttelemaan. Mutta Severin vastasi, niinkuin ennenkin, ettei hän ollut aikonunna sitä myydä.
Pehtorin mielestä ei enää maksanut vaivaa ruveta selittelemään; hän heitti avainnipun olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin. Luuli saavansa narratuksi petyit, mies parka. Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja lähti rovastin puheille.