United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän rypytti silloin ulkonevaa otsaansa niin että silmien väliin tuli syvä laskos ja kulmakarvat painuivat alaspäin ja sinertävä silmän valkuainen pisti esiin silmäterän alta ja hänen katseensa sai niin myrskyntapaisen synkän ja ankaran ilmeen, että se koski paatuneimpaankin. "Kukapa niin katsoo ihmisen läpi", oli ihmisillä tapa sanoa.
Nyt minä rupean lukemaan teille ääneen, niin työ käy nopeammin. Kiitoksia vain, on sekin tavallaan hyvä apu. Pitääkö panna laskos tähän hameeseen, äiti? Pitää, ja kaulus punaiseen pumpulileninkiin. Hyvä, aletaan nyt sitte vaan.
Oli kylmä, tyven ilma, eikä yksikään hius hänen päässään, eikä yksikään laskos hänen vaatteissaan liikahtanut, kun hän kiinteästi katseli minua, pitäen ylöspäin lastansa. Niin hän katosi näkyvistäni. Semmoisena minä näin hänet jälestäpäin unissani koulussa äänettömänä olentona, joka, istuen vuoteeni vieressä, katseli minua samoilla hartailla kasvoilla ja piti ylöspäin lastansa käsivarsillaan.
Mikä hyvänsä olisin mieluummin kuin narri, enkä kuitenkaan tahtoisi olla sinun sijassasi, setä. Sinä olet älysi pätkinyt molemmista päistä etkä mitään jättänyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska. LEAR. No, tytär? miksi otsassas tuo laskos? Sa olet taannoisin niin karsaaks käynyt.
Te ymmärrätte yksinäisyyden arvon. Toini nyökäytti päätään. Minä huomasin sen heti. Sentähden on minusta tuntunut siltä kuin olisimme sukulaisia. Te olette hämmästyttävän rohkea. Ensi vaikutelma voi erehdyttää. Polttava puna kohosi tohtori Olsenin otsalle, ja hetkeksi vetäytyivät hänen tummat kulmakarvansa niin lähelle toisiaan, että syvä laskos muodostui niiden välille.
Tai lieneekö hän nyt kuten muut tyttöset kehitysiässä? ... niinkuin sekin pieni suomalainen tyttö, joka oli ollut hänen leikkikumppaninaan ja kuollut juuri silloin, kun hänen piti ruveta elämään?... Pikku Mariassa oli enemmän hänen nuoruutensa morsiamen näköä ... samat kulmakarvat, sama hiusten pehmoinen laskos lapsenotsan ympärillä ... eikä hän enää koskaan saisi sitä otsaa suudella vain sommitella siitä runoja niinkuin Petrarca kirjotteli sonetteja eräästä, jota ei ollut olemassakaan ... voi, kuinka elämä kytkee nivelet toisiinsa, kunnes kaikesta on tullut pelkkää runoa, haavetta, muistoja!