United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahdoton oli sitä ihmisenkään tehdä, sillä maassa kauwemman aikaa olleen korkeamman lumen oli ankara wihuri kiskonut irti ja nostanut ilmaan, josta se kowan tuulen ajamana tuli semmoisella woimalla kaswoihin, että tuntui puolittain siltä, kuin olisi pulmushauleilla myötäänsä ammuttu wasten silmiä. Hewonen eksyi aiwan pian pois tieltä.
Silmäsin Kertun kaswoihin: ne oliwat niin rauhaisan ja tyynen näköiset. Ei kummallakaan tahtonut olla sanoja puheen aluksi, kun hiljakseen käwelimme Kertun kotia kohden. 'Joko pian saamme häitä? kysyi Kerttu wiimein. 'Milloin wain sinä tahdot', wastasin hänelle. 'Eihän sinun hääsi ole minun wallassani', sanoi Kerttu.
Silmäsin häntä kaswoihin. Mutta nyt kun hän katsoa tuijotti seinällä olewaan Madonnaan päin, silmissä kimalteli kyyneleet eikä hän tahtonut ollenkaan lakata katselemisestaan. Minä mietin keinoja miten saisin hänen taas heräämään ja jatkamaan kertomustansa, sillä en ollut wielä tullut tietämään syytä tuohon kauheaan ja salaperäiseen suruun.
Mutta ei, ei; ei se woi niin olla, sillä olisi mahdotonta, että noin puhtaassa ja wilpittömän näköisessä Jumalan luodussa saattaisi niin sywä lankeemus tapahtua. Hänen kaswojensa juonteissa en hawainnut yhtään niitä jälkiä, joita turmelus painaa walloittamansa ihmisen kaswoihin hyi, te ilkeät ajatukset, mitä te mieleen hyökkäätte! niin, mutta jos tuo nuori nainen olisi isännän waimo?
"Pikku Heikki ei ole enään eläwien joukossa", sanoi äiti surullisesti. Waimon näitä sanoessa, satuin luomaan silmäni miehen kaswoihin: suonenwedon tapaisia wärähtelemisiä näin silloin hänen miehekkäissä kaswoissaan; suuri kyynel=parwi nyt walahti minunkin silmistäni. Kun matkani tarkoitus oli mennä aina eteenpäin, panin hewoseni aisoihin ja lähdin umpiteitä pyrkimään.
Silloin kun isäntä rukoili loin minä katseeni pikku Kertun kaswoihin: hänen silmissänsä kimalteli kirkkaat kyyneleet, jotka oliwat mielestäni niin kauniit ja jumalalliset, ett'en luule kaikkein kalleimpien timanttien loistawan niin kauniisti ruhtinasten kruunuissa kuin nuo sydämestä nousseet kyyneleet loistiwat pikku Kertun silmissä.
"Tähän nawettaanko?" "Niin." "Oletko warma asiastasi?" "Se on warma. Kappaletta ennen meidän tännetuloamme näin minä sen tulewan tähän nawettaan, pussi wasemmassa kainalossa." "Sen parempi; saammehan sitten nähdä rullin kaswoista kaswoihin!" "Pitää panna nawetan takan pelti kiinni, ettei se pääse siitä lentämään ulos!" "Otetaan walkea ja haetaan onko se täällä."