United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuunneltuaan aikansa poikainsa puheita puolihämärässä pirtissä kohensihe talon vanha isäntä kumaraisesta asennostaan pöydänpäälasin alla, laski raskaasti ison kämmenensä pöydän laidalle ja virkkoi: Ja ne ovat olevinaan miesten puheita nämä, nuorten rotevain miesten, joilla on selkää kuin sudella ja hartioita kuin härällä ja kämmeniä kuin karhulla! Vai Amerikkaan! Vai Atlantin taa!
Jos heillä olisi kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitä vastaan, me emme vihaisi heitä. Mutta he eivät ole meitä pitemmät, ei voimat riitä meidän voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin meidän täytyy seista aseettomina heidän edessään ja paeta heitä, tikari tupessa.
Antero hymyili vilkkaammin. »Ja hän oli reipas mies, joka möi villat pirulle ja piti itse muun saaliin, ja kun kuningas ja valtakunnan-neuvosto saivat meidät niin pitkälle ett'ei meillä ole enempää turvaa kuin karhulla ansassa, niin pysyvät he nyt siivosti poissa ja antavat venäläisen mielin määrin syödä meitä.»
Mustalainen, vilkas, koppanokkainen, korvarenkainen mies, on muka aivan kauhistua, vaikka tietääkin suuremmassa maailmassa ansaitsevansa tällä karhulla tuhansia. Hierotaan sitten kotvan kauppaa. Mutta Matti on järkähtämätön. Hän on jo huomannut toisen ostohalun eikä ole taipuvainen hellittämään penniäkään.
Ja vaikka kivi olikin varjossa, näkivät he kai sentään Yrjön, sillä pienempi mies osoitti sormellansa Yrjöä ja pujahti nopeasti tukevamman selän taakse. Onko sillä karhulla luoti- vai hauli-pyssy, kysyi tukevampi hiljasella äänellä. Luoti-pyssy, ja hyvä, oli vastaus. Seis, ei askeltakaan eteen eikä taakse, karjui Yrjö; muuten olet tuossa paikassa raatona. Miehet seisoivat kuin naulatut.
Kesän kuluessa Miranda keksi ensimäisen ja ainoan vian Kroofin täydellisyydessä. Sillä kaikista luoduista olennoista oli vain äiti hänen mielestään Kroofia etevämpi. Mutta kun hän eräänä päivänä juoksi kenttäin poikki tapaamaan Kroofia metsän reunassa, niin suurella karhulla olikin niin paljon muuta hommaa, ettei se joutanut vastaan tulemaan, kuten tavallista.
Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Karhu sanan saatantahan; Kielikerran kerrantahan; Ei saanut karhulla sanaksi, Lehmikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Susi sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut suella sanaksi, Lammaskarjahan katosi.
"Mistä sen tietää?" sanoin, ikäänkuin säpsähtäen. "Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko. "Minkälaiset merkit?" "Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset". "Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan. "'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko. "No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin.
Tässä annan sinulle kuvetapparani, muuta minulla ei ole sinulle antaa. Mutta älä virka isälleni mitään siitä, että kaaduin. Karhulla on kahdentoista miehen voima, vastasi Rosen lohduttaen; ei ole häpeä kaatua yksi kahtatoista vastaan. Niinkö luulet? vastasi nuorukainen mietiskellen. Hyvä, niinpä tahdon siis oppia kaatumaan, jos tarvitaan, mutta väistymään en ikinä!
Talvi kului kuin sairaudessa, itsetiedottomassa horrostilassa niinkuin karhulla, eikä siitä näyttänyt alkavan loppua tullakaan. Kun hän heräsi asemaansa ymmärtämään ja näki yhä vaan lunta satavan, pui hän nyrkkiä taivaalle ja kiroili kinoksia Helsingin kaduilla, jotka eivät muuta kuin kohosivat.