United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helotuksessa taivaan täytenä siinä se uhkuu, kirkasna keskellä kukkain, niinkuin rauhaisa ihmissilmä, jot' ei riko myrskyt, värjyy kirkkauttaan sekä huo'untaa elon suonen. Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat, katsellen levätessään raukenevaa kesä-iltaa. Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin nyt sydän liittyy vain sydämeen sekä auvosta täyttyy.
Tuota suloista tuskaa, joista runoilijat laulavat, ei hän tuntenut kuin osaksi, vaan ei hän sitä tiennyt kaivatakaan, koska ei hän vielä ollut lukenut renttukirjojakaan, kun ainoastaan pienten lasten satuja, mainioiden miesten elämäkertoja ja matkakertomuksia.
Hän oli tullut huumaukseen, josta ei halunnutkaan selvitä. Silmät jäykkinä kuin unessakävijän hän liikkui ja toimi. Sanaakaan sanomatta hän antoi äidin olla omissa toimissaan. Emännästä oli kaikki, niinkuin ollakin piti. Näyttäähän tässä tultavan toimeen, sanoi hän Kaisalle. Ei »sitä» enää sen enemmän kaivatakaan. Ei ole oikein asiat, kun ei puhu sanaakaan. Eihän tuo ole ennenkään puhunut.
Liehuvathan ne meidän nostamattammekin, vilkkuvat vetämättämmekin, näemmehän ne, vaikka on kielletty näkymästä! Taannoin niitä tuskin huomasimmekaan, väliä pitämättä niiden ohitse kuljimme, nyt ne jo kaukaa loistavat silmäämme loistavat poissa olollaan. Ennen ne köynnösten ja kukkien lisänä hupenivat muiden juhlakoristeiden joukkoon, nyt emme muita koristeita muista kaivatakaan.
Luomakunnalta puuttui herra, mutta se ei osannut häntä käivatakaan. Susi tosin siihenkin aikaan haaskasi lammaskarjassa, hauet söivät särkiä, haukat hätyyttelivät kanoja, ja kettu vainosi vuonia, mutta haltijakseen ja herrakseen ei kukaan toistaan tunnustanut.
Kun ei ole parempaa nähnyt, ei osaa kaivatakaan. Lähde kanssani Karjalaan hupailemaan! Marja katsahti säpsähtäen ylös, mutta sitten taas alas. Ja mitä minä siellä? Silloin tuli kiihkeä, tiukka, ahdistava kysymys: Ja mitä sinä täällä tässä surkeassa maassa semmoinen kuin sinä? Ja mikä tällä maalla vikana? Ja lieneeköpä muuallakaan parempi? He huonosti täällä naisensa hoitavat.
Se oli iloinen toivo, ja Aune nauroi jo heleästi ajatellessaan, mitä mikin sanoisi. Sitten jatkoi hän vakavammin: »Kyllä tämä kuitenkin oli ihmeellistä! Minä en koskaan, niinkuin muut nuoret, ole naimista ajatellutkaan. Minulla on aina ollut riittävästi työtä ja siitä tyydytystä, siksi kai en ole muistanut tämmöistä onnea kaivatakaan.» »Mutta se tuli kuitenkin.»