United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta sitten kuin tämä huone on täysi, saan toisen ottaa. LIND. Vaan kuulettehan RUOTSILA. Me joudumme suureen vaaraan, jos jäämme yhteen! KASKI. Rupeatteko tappelemaan? RUOTSILA. Tuo lyö minun kuolijaaksi! LIND. Tuo myrkyttää minun! KASKI. Hm, hm, sitä en minä voi auttaa, sitä pitää minun katsastaa.
Mutta he olivat jo kumpikin väsyneitä ja liian vakavia koettaakseen tuota hätäkeinoa. Luonnollisesti he myöhästyivät! Johannes lohdutti itseään sillä, että joku toinen juna näkyi lähtevän parin tunnin perästä. Liisa taas oli tuosta viivästymisestä miltei mielissään. Me jäämme tänne yöksi, sanoi hän. Mehän voimme jäädä vaikka tänne asumaan. Miksi meidän välttämättä pitää asua Parisissa?
"Menkää rauhassa ja pelastakaa itsenne", sanoi hän vanhalla suloisella tavallaan, joka muistutti menneitä päiviä. "Mitä minuun tulee, olen jo hyvin vanha. Minä ja minun kuolleeni jäämme yhdessä kotiin". Mies pakeni ja antoi hänen noudattaa tahtoansa. Suuret liehuvat liekit ja savupilvet ympäröitsivät häntä; hän ei liikahtanutkaan.
"Me emme saa mennä liian etäälle", sanoi Holmes, "sillä siinä tapauksessa voi hän tulla yllätetyksi ennenkuin on ehtinyt meidän luoksemme. Parasta on että jäämme tähän." Hän laskeutui polvilleen ja painoi korvansa maahan. "Jumalan kiitos, nyt hän varmaan tulee." Nopeita askeleita kuului hiljaisuudessa. Kivien väliin painautuneina tarkastimme hopeareunaista sumumuuria edessämme.
Hätätilassa annamme äitisi ja sisariesi tulla tänne; vaan kaikissa tapauksissa me molemmat jäämme tänne, sillä minusta on toki parempi istua hikilavalla kuin jää-ammeessa. Hiljaa, poikani, hiljaa.
Maljanne, jalot naiset ja herrat! Siinä tapauksessa me jäämme kaikki tänne, lausui Pajalan herra istuen päättävästi paikoilleen. Maljamme! Mutta minä vakuutan, että serkkuni kanssa, mikäli tunnen häntä, ei ole eräissä asioissa leikkimistä. Ajatelkaas, jos hän on pannut poliisit etsimään meitä! virkahti Sinikka-rouva levottomana.
"Mutta eikö ole pelkäämistä että yöksi nousee pyry," kysyi Vendale hartaasti, "ja että me kentiesi jäämme lumen alle?" "Vaaroja meillä on tarpeeksi joka taholla ympärillämme," vastasi Obenreizer varovaisella silmäyksellä eteen- ja ylöspäin, "jotta parasta lienee pitää suunsa kiini. Oletteko kuulleet puhuttavan Gantherin-sillasta?" "Kyllä, olen itsekin kerran kulkenut sen yli." "Kesä aikanako?"
Luullakseni me anglosaksilaiset emme olisi vaarassa joutua teeskentelijöiksi kotielämässämme, vaikka vähin tapojamme hienontaisimmekin; mutta siinä on vaara tarjona, että jäämme raaoiksi ja moukkamaisiksi sokeasti seuratessamme vaistomaista suoruutta.
Rannat, vetten pinnat nyt voittolauluja ei soi, ei syki enää sankarrinnat! Ja itse lyyra, pyhä, sun, se vaipunut on käteen mun. On jotain toki seutuvin, miss' asuu orjat pontta vailla, jo hävyntunto jonkunkin, mun polttaa posket lieskan lailla, näet laulajall' on puna vaan ja kyynel kohtalolle maan! Vain häpeäänkö jäämme niin ja itkuun? Isät vuoti verta.
»Me jäämme kuitenkin», virkkoi Lilli, ja niin istuivat molemmat tytöt tien viereen. Metsässä oli aivan hiljaista, ainoastaan siellä täällä kuului vielä jonkun linnun ääni. »Oi kuinka ihanaa täällä on!» huudahti Lilli ja rupesi laulaa hyräilemään iloista laulunnuottia. Mutta Helviin teki juhlallinen metsä toisen vaikutuksen, hän kävi vakaaksi ja miettiväksi.