United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyyneen veteen vetäytyy hieno, puhtoinen viiru, rinnakkain liukuvien lintujen tiessä. Mutta te saatte mennä rauhassa. Oikea urheilija tunnustaa aina lain pyhyyden. Hän ei aloita ampumistaan, ennenkuin kello on kaksitoista. Jos hän sen tekisi, häpeisi hän omantuntonsa edessä. Hän teroittaa sitä perilliselleenkin. Selittää, että se on periaatteen kannalta väärin.
Ja luultavasti oli heillä kaikilla kuitenkin perustuksensa jonkinmoinen yksinkertaisuus, jonkunlainen lapsellinen hyvyys, jonka Jumala kerran tuntisi oman kuvansa viuhkana; mutta kas, tämä lapsi asui, kuten lapsi Göthildan sadussa, konttoorissa portaitten alla ja leikki "tittut'ia" toivon haltian kanssa, sillä aikaa kuin rukin-nuppi edusti salongissa ja kehui kristillistä miehuuttansa, sen asemasta, että hän häpeisi egoismin kylmää välinpitämättömyyttä kaikesta, paitsi tuosta rakkaasta minuudesta.
Heillä hawaitaan hywän suowuutta ja taipuwaisuutta rakkauteen, ennen kuin elämän harha-tiet heitä hämmendävät.» Ensi askel vääryyteen on vaikeampi kuin seuraavat, ensi kerralla on ikäänkuin irrotuttava »rehellisyyden siteistä». Tällaista »wasta-hakoisuutta» pahaan nähden ei hänessä olisi eikä hän sitä häpeisi, »jos ei hänessä hywyyttä olisi.»
Kädet seljän takana asteli Ojamylläri ensin muutaman kertaa ympäri tupaa, sitte seisahtui hän Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi: "Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, yskä tukehdutti äänen, ikäänkuin hän häpeisi itseänsä sille miehelle murhettansa ja toiveitansa puhellessaan. Kun yskä jätti, alkoi Antti uudestaan: "Kirja-Tiitsu, että minä olen onneton isä, sen tiedät itsekin".
Ikäänkuin häpeisi hän hoidokkiansa painoi äiti päänsä alas sillä välin kun lääkäri tutki poikasta koputellen kaikkialle ja tehden silloin tällöin kysymyksiä äidille. »Isä on jo ijäkkäämpi mies vai kuinka?» »Ei suinkaan, hän on tuskin 35-vuotias.» »Sairastelee usein vai ?» »Ei, ei juuri koskaan.» »Kas niin, poikaseni, pue nyt jälleen päällesi.»
Sano yksi ainoa sana, ja minä jätän kotini ja isäni ja äitini, ja kulen kuin kerjäläinen jälessäsi kylästä kylään.» »Etkö sinä ihmisiäkään häpeisi?» »Häpeisi ? Mitä minä ihmisistä, mitä ne rakkaudesta tietävät!» »Tuomenkukka!» sanoi Olavi kohottaen tytön päätä kuvasta ja katsoen häntä suoraan silmiin. »Olisiko se kaunista?»
Koko maailma oli hänelle avoinna ja vasta kun hän olisi tuolla ulkona, kun tuo vilpas, iloinen elämä häntä taasen löyhyttelisi, ja puhaltaisi rikki tämän paksun, tukahuttavan pilvipeitteen, joka nyt ympäröi hänen muuten niin selvää päätänsä, ja joka väkivallalla kiinnitti kaikki hänen ajatuksensa yhteen ainoaan vihattuun ja halveksittuun pisteesen, silloin hän varmaankin nauraisi ja vähän häpeisi näitä Othellon tunteita, jotka yhä taasen ja taasen ajoivat, ei vaan pakoittivat häntä hiipimään tuon metsänvartijan luolan ympäri, kuten haukan kyyhkyislakan ympärillä todellakin kaunis kyyhkyislakka!
Kävelijä oli painanut hattunsa syvälle otsaan, ikäänkuin häpeisi hän vienosti huokuvaa ohrapeltoa, ja puiden tummia latvoja, jotka majesteetillisen vakavasti katselivat uutta hullutusta.