United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko maailma oli hänelle avoinna ja vasta kun hän olisi tuolla ulkona, kun tuo vilpas, iloinen elämä häntä taasen löyhyttelisi, ja puhaltaisi rikki tämän paksun, tukahuttavan pilvipeitteen, joka nyt ympäröi hänen muuten niin selvää päätänsä, ja joka väkivallalla kiinnitti kaikki hänen ajatuksensa yhteen ainoaan vihattuun ja halveksittuun pisteesen, silloin hän varmaankin nauraisi ja vähän häpeisi näitä Othellon tunteita, jotka yhä taasen ja taasen ajoivat, ei vaan pakoittivat häntä hiipimään tuon metsänvartijan luolan ympäri, kuten haukan kyyhkyislakan ympärillä todellakin kaunis kyyhkyislakka!
Kaivon luona oli äärettämän suuri jalava, joka peitti varjollaan puolen pihaa. Perällä näkyi asuinrakennus, jossa oli neljä ikkunaa ja niiden yläpuolella kyyhkyislakka. Ukko Merlier'n ainoa ylpeys oli rappauttaa tämä talonsa etunäkö joka kymmenes vuosi. Se oli nykyään valkoiseksi maalattu, ja se huikaisi kylästä katsojaa, kun aurinko paistoi siihen keskellä päivää.
Enemmän kaikkia muita rakastin Taubertin lasten-lauluja ja aloitin nyt: "Kyyhkyislakka miehell' on." Minä istahdin kivipenkille. Kuullessansa ensimmäiset säveleet jätti Gretchen vaununsa, laski käsivartensa polvilleni ja katseli, innokkaasti kuunnellen, minua silmiin. Kummallista minä pelästyin omasta äänestäni.
Tässä oli myöskin korein värein maalattu kyyhkyislakka, tässä kohotti hedelmiä täynnä oleva päärynäpuu latvaansa korkeuteen ja tässä oli Sultanin koirankoppi, ikäänkuin vahtiposti käytävän vieressä, mikä johti portille... Niin sukkela ja toimekas kuin rouva Griebel olikin talousasioissaan, ei hän sentään kärsinyt humua eikä melua huoneissa ja että palveliat kolistelivat ovissa.
Lintu laulusuu Poissa on, Sorja laulupuu Suloton, Syksy maille ehti, Poiss' on lintu, lehti, Hyyteiss' on jo maa, Vetten kalvo henkii Huurua, On talvi tullut jo; Tokko pienen kyyhkysen Lakastansa löytänen, Vai poistuiko jo? Poistunut ei kyyhky lakastansa Koskapa vei sinne armastansa. Oi jos kyyhkyislakka tuo niin suuri olla vois, Ettei sieltä toisen aina täytyis lentää pois!
Millä ruhtinaan lapsilla olisi voinutkaan olla parempi leikkipaikka kuin rakas vanha piha kaadettuin, vanhoin puunrunkoinensa, hävinnyt vanha vaja ja kyyhkyislakka, tuo ennen muinoin komea pieni torni kiertorappuinensa?
Saapuupa syksy hyinen Ja kylmä kokonaan, Kukkainen lemmityinen Uinahtaa kuolemaan Niin kukkaiset mun syömeni, Ja niin mun orpo lempeni Myös hoipuu hautahan. Vaan kerta ajan tullen Ne virkoo jällehen, Haudalle suletulle Lennähtää leivonen; Se laulaa, hauta aukeaa Ja kukka nousee mullastaan, Ei kuihdu konsanaan. Kyyhkyislakka.