United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän muisti laulavan naisen neuvon, solmi yhteen lakanoita ja huiveja ja laskeutui niitä myöten valleille ja oli ennen pitkää kaikkien taistelevien nähtävänä. Mutta niin pian kuin he keksivät tuon pitkän olennon tuolla ylhäällä kuutamossa, valtasi heidät sama taikauskoinen pelko, joka äsken oli kangistanut Martta-rouvan vikkelän kielen.
He levittivät näissä köyhissä majoissa näkyviin Intian kalleimpia kankaita, Goudelourin komeita puuvillakutomuksia, Paliacaten ja Mazulipatanin huiveja, Dacan musliineja, yksivärisiä ja raitaisia ja kirjailtuja läpikuultaviksi kuin päivä; Suratin heleänvalkeita baftateoksia ja kaikenvärisiä ja mitä harvinaisimpia pitsejä, kudotut tähditetyllä pohjalla ja vihreillä säteillä.
Se oli kuin nunnan kammio. Pieni eukko astui huokaillen vuoteen ääreen, kääri auki muutamia ohuita peitteitä ja tuttuja huiveja, yksitellen ... ja siinä olivat lapsen kuihtuneet kasvot ja kirkkaat, liian palavat silmät; pienet, lyhyet, valkoiset sormet levottomasti hypistelemässä huivin ripsuja ... muuten hän oli liikkumaton eikä näkynyt huomaavan mitään.
Teidän armonne ei saa viipyä hetkeäkään, jatkoi Meri kuuntelematta Reginan puhetta. Ne ovat jo portilla ja Martta-rouva ei voi kuuden vartijansa avulla suojella teitä kahta sataa miestä vastaan. Pian, pian! Jos että pääse ulos ovesta, sitokaa yhteen lakanoita ja huiveja ja laskeutukaa alas siitä ikkunasta; minä otan täällä vastaan.
Se oli nimittäin niin sanottua salakuljetusta, jota nämä henkilöt harjoittavat hevostensa selissä salaisesti kuljettamalla joitakuita pakkoja huiveja ja vähän englantilaista verkaa, joka kentiesi sittemmin tuli Tukholmassa olemaan koristeena suurelle maailmalle. Tämän tähden täytyi heidän kulkea semmoisia teitä.
»Hurraa!» huudettiin katoilla ja huiskutettiin lakkeja ja huiveja, ja maassa olijatkin nostivat kättään ja hurrasivat. »Hurraa!» huusi Nikkilän emäntäkin, täydessä toimessa, aivan kuin Jannekin olisi siellä ollut menossa, vaan nauroi sitten Viion leskelle, että minäkin tässä muka, vaikka ei ole meiltä menevää. Vaan niin siinä Viion leskikin seisoi kuin menevää saattaen.
Felldner on oikeassa. Mutta samalla hän varotti...! Kaikkea vielä olenhan minä jo paatunut. Sitäpaitsi en löytänyt sieltä luostarisaarelta, mitä etsin. Minäpä olen koko pöhkö!... Ja hän tunsi vastenmielisyyttä ja harmia ajatellessaan kääröä huiveja ... köyhyyttä ja huonoa hoitoa... Neero vihelsi taas.
Se oli mytty sellaisia yhteen kiedottuja huiveja, joita voi tavata vain Italiassa, siellä kun kaikki uusi vanhenee ja kuluu uskomattoman pian ja sitten vaate ja väri saa liikuttavaa viehätystä kulumisesta ja vanhuudesta.
Pian aukesikin ovi ja Koipi-Siukku astui pimeään huoneeseen, missä Vennu paraillaan housuja jalkoihinsa veti. »Mitä sinä nyt?» »Minun pitäis saada kolme kappaletta niitä huiveja.» »Niitä ryssän huivejako? Mihin niitä nyt viet?» »Sain kaupaksi.» »Istu. Eipä nyt näytä olevan järin pimeä. Kuka niitä ostaa?» »On niitä ostajia.» »Etkö aio sanoa?» »Mitä sillä tiedolla tekisit?»
Siellä oli niin valoista ja naulikoilla paljo päällysvaatteita, hattuja ja huiveja, ja pari kertaa pujahti ohitseni pari palvelusneitsyttä kantaen tarittimia ja teekuppia, katsomatta vähääkään minuun. Mutta minä ajattelin, että se, joka nyt tällaisiin oli joutunut, oli juuri teidän tytärkultanne!