United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
He menivät vähän matkan päähän haaskasta ja neuvottelivat, pitikö heidän laskea koira irti karhua etsimään ampuakseen tämän sitten, vai piiloutuisivatko he läheisyyteen ja odottaisivat karhua, kun se tulisi syömään loppuja tappamastaan hirvestä. Vähän mietittyään he havaitsivat jälkimmäisen keinon turvallisemmaksi; ja jollei karhu tulisi, he voisivat sen sitten koiran avulla löytää.
Niin, ja Rospiggalaisista ja neiti Attalien hirvestä näyttelyssä. Vai niin; olitko siellä? En suinkaan, mutta minä näin sen Emilin luona, sinä tiedät, neulousmamsellin; hän hypisteli kokoon koko hirven, kaikki koivet, taivaan ja maan ... sanalla sanoen, koko työn, joka sitten meni ja oli neitin sormien työnnä ihmisten silmissä. Ha ha! Vai niin, vähän ulkokullaisuutta.
Kyllä siellä kestiä kokenet, Kyllin kylmeä kakoa, Hirvestä saat pikku palasen, Oravasta aika paistin, Matkasta väsyttyäsi, Tien pitkän polettuasi. Mutta muistoa pitääpi Käsillä puhua paljon, Pantomiimilla pakista.
Minun isältänihän tuohon hukkui hevonen, orit, ihan kirkkokunnan kuulu, valtakunnan valio. Hirvestä en tiedä milloin se lienee hukkunut, mutta liepä sekin tapahtunut, kenpä heitä on paimenessa."
Kyllä siellä kestiä kokenet, Kyllin kylmeä kukoa, Hirvestä saat pikku palasen, Oravasta aika paistin, Matkasta väsyttyäsi, Tien pitkän polettuasi, Mutta muistoa pitääpi Käsillä puhua paljon, Pantomiimilla pakista.
Vaaraa, mitä karhun ahdistaminen tiesi, he eivät lainkaan ottaneet huomioon, ja Pekkahan oli isänsä kanssa jo ollut sellaisessa leikissä ennenkin. Varovaisuus vaati heitä vetäytymään etemmäksi odottamaan iltaa tai yötä, jolloin karhun saattoi luulla tulevan. Ison lihakappaleen he ottivat hirvestä tervetulleena saaliinaan itselleen ja koiralle.
Neville, joka useain upseerein kanssa astui sisään, kielsi ja epäsi samoin ikään. "Kas niin, älkää nostako turhaa melua hirvestä, jonka jäljiltä koira on eksynyt, taikka vaarasta kun se on ohitse", sanoi kuningas.
Kun lumimyrsky oli lakannut, olivat uudet sukset suureksi hyödyksi, koska viima oli painanut lumen jotakuinkin lujaksi, oli helppo asia noutaa jäljellä oleva osa ammutusta hirvestä. Nyt varustauduttiin käymään kierretyn karhun kimppuun. Talvi tuli kuitenkin niin ankara, että karhun ajo päätettiin lykätä tuonnemmaksi ja sillä välin parkita ammuttujen hirvien koipinahat.
Kenoveeva kiiruhti torniin ja katseli sieltä rakkaan puolisonsa jälkeen, sitten hän sulkeutui huoneeseensa eikä koko päivänä maistanut eineen muruakaan." "Kerro jo kesystä hirvestä!" "Kreivin hoviherra, se Kolo, oli hyvin paha ja ilkeä mies.
"Kerro juttuja, kerro juttuja!" "Mistäs minä nyt sitten kertoisin? No minä kerron vaikka tästä Kenoveevasta", sanoo hän ja sulkee kirjan, jota oli lukenut. "Kerro, kerro!" Me tiesimme sen, me osasimme sen ulkoa, mutta me tahdoimme kuulla sen vielä kerran. "No, minä sitten kerron Kenoveevasta ja hänen pojastaan Mertsistä ja miehestään jalosta Sikristä ja pahasta Kolosta." "Ja kesystä hirvestä!"