United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me nauroimme kaikki vähän Atlantin keksintöä, jonka vuoksi hän katsahti ylös hämmentyneellä muodolla ja lausui: "luuletteko siis, että Eva ei tuntenut häntä? Minä en tullut sitä ajatelleeksi. Kenties hän siis luuli Fritziä varkaaksi, niinkuin Lottchen!"
Mutta se on hyvin merkillistä, että epäjumalan palvelus näyttää tekevän minun niin erittäin hyvää. Minusta tuntuu kuin rakastaisin koko mailmaa paremmin sentähden, että rakastan Fritziä, ja kuin kantaisin kaikki asiat helpommin, kun saan uskoa hänelle kaikki, niin ettei minulla koskaan ole ollut niin vähän pikku syntejä tunnustettavana kuin näinä molempina viikkoina, jolloin Fritz oli kotona.
"Kyllä minä pidin Fritzin hyvänä", vastasi Pollux, "mutta minä en saa sitä päähäni, että hän teki oikein, kun hän jätti meidät kaikki; ja minä rakastan Uskontunnustuksen ja Jumalan Kymmenen Käskyn oppia enemmän kuin munkkien oppia." Joka hetki ja aika minä kaipaan Fritziä.
Hän vaan valvoo tunnin tai pari Fritzin tykönä, siksikuin hän näkee hänen nukkuvan." "Etkö sinä, Elsa, nähnyt", vastasi "että äidin huulet vapisivat, kun hän kääntyi ja sanoi meille hyvää yötä?" "En, Eva", minä lausuin; "minä katselin Fritziä." Ja sitten me panimme maata. Mutta minusta oli kummallista, että Eva, kuusitoistavuotinen tyttö, oli enemmän huolissaan kuin minä, joka olin Fritzin sisar.
Samoin ikään, että minä viimeisiin saakka rukoilen teidän kaikkein ja Evan puolesta; ja kertokaat hänelle, että hänen muistonsa usein on auttanut minua uskomaan hyvyyttä ja totuutta, ja että toivon varmaan saavani kohdata häntä ja teitä kaikkia jälleen. Fredrik Schönberg-Cotta." Vankeudessa ja hengen vaarassa! Ei kuolema itse voi täydellisemmin eroittaa Fritziä ja minua, kuin jo olemme eroitetut.
Nyt hän taas käänsi päätänsä tyynyä vastaan ja alkoi nukkua. Kun hän heräsi, oli hän täydellä taidolla ja tyvenenä, ja lausui vakaasti: "Missä äiti on?" "Hän lepää, Eva kultani." Vieno tyytyväisyyden hymy ilmestyi hänen huulillaan, ja hän jatkoi katkonaisilla sanoilla: "Nyt minua haluttaisi nähdä Fritziä.
Silloin minä ymmärsin, kuinka Eva suree Fritziä ja minkä vuoksi hän ei itke; mutta minä en voinut kuin sanoa: "Oi Eva, älä rukoile, että saat kuolla. Taivaassa on jo niin monta pyhimystä, ja sinä olet niin hyväksi avuksi meille täällä!" Helmikuun 8 p. Minun on ollut mahdoton sietää sitä ajatusta, että Fritz on meiltä mennyt, enkä minä luullakseni milloinkaan sitä siedä.
Sydämeni käy niin katkeraksi, kun kirjoitan siitä, minusta tuntuu kuin vihaisin ja soimaisin kaikkia. Kaikkia, paitsi Fritziä; tietysti minä en voi häntä vihata. Mutta miksi kaikki, mitä hänessä oli parasta ja jalointa, saatti hänet tähän viimeiseen kauheaan askeleesen?
Pojat seisoivat kummallakin puolella Fritziä kuunnellen avosilmin; Chriemhild ja Atlantis olivat pistäyneet aivan hänen taaksensa, ompelutyö käsissään; pikku Thekla istui hänen polvillansa ja leikitsi hänen miekan-kannikkeensa kanssa; ja pikku Eva oli kiivennyt mielipaikallensa akkunanrinnalle vastapäätä Fritziä.
Hänen oli lamppu kädessään, ja sen valossa minä huomasin, että hän oli kovin kalvea kasvoiltaan ja näytti peräti tuskastuneelta, jotta minä heti täydelleen heräsin, "Elsa", hän sanoi, "mene poikain huoneesen ja lähetä Kristofer lääkäriä noutamaan. Minä en voi jättää Fritziä. Mutta älkäät peloittako isäänne!" hän lisäsi, kun hän oli sytyttänyt lamppumme ja lähti huoneesta.