United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuomo muisteli myöskin nuorta, jalomielistä isäntäänsä ja rukoili hänen autuutensa ja sielunrauhan puolesta. Nuoresta isännästä kääntyivät ajatukset rakkaaseen pikku Evaan, joka nyt oli enkelinä taivaan ilossa. Kuvitellessaan sekä nykyisiä että tulevia asioita edestakaisin kävivät hänen silmänsä raskaiksi ja hän nukahti. Mutta vielä unessakin liikkuivat samat kuvat hänen sielussaan.
Ei sitä toki Härmänmäessä tarvinnutkaan evään kanssa tarvispuita hakemaan lähteä ... eikä polttopuitakaan, jaksoi niitä oikealla saada tuosta Isonpalon takaa ... ja likinotkostakin niitä jo semmoisia kaluja sai kuin pajupuita ja vitaksia. Pian palasi isäntä entistä latua myöten ... ja olallaan sepipuun ja vitakset kantoi.
Hän on niin rakastunut Evaan, kuin tuollainen mies voi olla; mutta hän ei tunne Evaa, ei edes niin paljo, että hän voisi aavistaa kuinka vaarallista on mennä naimisiin tuollaisen tytön kanssa. Minne hän joutuu kaiken sen lämmön, tunnollisuuden, kaipauksen, ihastuksen ja niiden tuhansien ristiriitaisien tunteiden kanssa, jotka Evan sydämessä löytyvät?
Legrée oli kiihkoinen pelaaja ja juomari, ja herra Clare oli heikkoluonteinen mies, vaikka hänellä muuten olikin hyviä ominaisuuksia. Tuota pikaa hän kokonaan eksyi samaan säännöttömään elämään, kuin tuo toinen tunnoton tilanomistaja vietti. Ei Tuomokaan ollut huomaamatta jäänyt Legréeltä, joka pian sai selville, miten suuri vaikutusvalta tällä orjalla oli Evaan.
Fritz oli hartaassa keskustelussa äitimme kanssa eikä huomannut meitä, mutta Elsa hymyili leppeästi, kun hän taputti Atlantin kättä ja sanoi: "Konrad Winkelried lienee puhunut hyvin selvästi, siskoseni, ennenkuin ymmärsit häntä." "Niin hän puhuikin, sisar Elsa", vastasi Atlantis totisesti. "Mutta mitä tämä Evaan koskee?"
Hänen silmänsä iskivät tulta, kynnet kävivät harillensa ja aivan varmaan olisi hän karannut Evaan kiinni, ellei noita vieraita olisi ollut. Nyt hänen täytyi tyytyä toivomaan Evan tuohon tuliseen takkaan, missä hän riemuiten olisi nähnyt hänen kärventyvän ja kiemurtelevan. "Mitä sala-viittauksia sinä ryökäle uskallat tässä tuoda esille", huusi Lydia.
Hän tosin koetti saada tämän, hänen mielestänsä hurjan, päätöksen peruutetuksi, mutta kun ei mikään auttanut, tähtäsi hän toiveensa ja tarkastuksensa Evaan, jonka kummi hän oli, ja jolle hän päätti, maksoipa mitä maksoi, hankkia loistavan avio-liiton. Minä jouduin heidän perheensä keskuuteen varsin tärkeällä ajalla.
"Minä möisin tämän ja rahalla ostaisin jonkun paikan vapaista valtioista, veisin sinne kaikki orjamme ja opettaisin heitä lukemaan ja kirjoittamaan." Tämä vastaus tuli varmasti ja ihan vitkastelematta. Herra Clare hymyili tyytyväisesti, mutta äiti katsahti äreästi Evaan. "Ihan tuo lapsi minulta vielä turmellaan", sanoi hän nuhtelevasti.
"Ida, Harry ja minä olemme kihloissa", huusin minä jo kaukaa. "Niin olen aina toivonut käyvänkin", lausui hän hellästi, ojentaen meille kumpaisetkin kätensä. Minä tartuin toiseen, Harry toiseen. "Luuletteko, että vanhempanne tähän suostuvat?" kysyi Harry. "Vakuutukseni on, että he ensin vastustavat; mutta luottakaa Evaan, hän ei anna perään. Tule nyt, Eva, meidän täytyy rientää kotiin."
Veri pakeni Lydian poskilta, hän horjahti säikähdyksestä ja nojautui tuolin selkälautaan. Rakkautensa, toivonsa, ylpeytensä, kaikki ilmalinnansa kukistuivat raunioiksi samalla kertaa. Vieraat katsoivat häneen kummeksien ja kääntyivät sitten Evaan: "Tokko te tähän tiedätte mitään?" kysyi pankki-herra.