United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mannsteinin sanat kumminkin tepsivät; useimmat vangit saivat pitää henkensä, mutta vietiin pois ryöstettyinä ja puoleksi alastomina ankarassa pakkasessa. Rovasti Cajanus, jota syytettiin siitä, että hän oli viimeiseen saakka yllyttänyt linnanväkeä vastarintaan vietiin anoppinsa ja lastensa kanssa Turun linnaan, Haavoitettu Bertelsköld sai Mannsteinin käskystä reen ja vietiin pois muiden muassa.
Ja he eivät horjuneet, eivät napisseet eivätkä koskaan valittaneet. Joka aamu ja ilta pitivät he rukouksia keskimmäisessä holvissa, jossa Paltamon rovasti Cajanus, joka koko perheensä kanssa oli linnaan paennut, totisen jumalanpelon järkkymättömällä levollisuudella kehoitti heitä aina kuolemaan asti lujina pysymään.
Onko vielä ketään, jolla on jotakin lisättävää? On, vastasi rovasti Cajanus. Linnassa on, paitsi haavoitettuja, enemmän kuin 70 naista ja lasta. Minä ehdotan, että me sitä ennen lähetämme heidät pois linnasta, ei kenraali Tshekinille, vaan eversti Mannsteinille. Minä tunnen hänet, hän on lempeä ja inhimillinen, hän on säästävä heitä.
Antautuminen viimeisessä hätätilassa ja kunniallisilla ehdoilla ei ole vielä koskaan soturin kunniata tahrannut. Rovasti Cajanus kuuli nämä sanat. Minä ehdotan, sanoi hän, että räjäytämme itsemme ilmaan, ellei meille tarjota parempaa kuin pakkosopimusta. Mutta jos meille luvataan esteetön lähtö, sotilaille heidän aseensa ja muulle väelle yksityinen omaisuutensa, niin antautukaamme.
Tämän veisattuamme, jatkoi Eeva, vihki rovasti Cajanus meidät alttarin edessä, ja minusta tuntui niin kummalliselta, että meidän onnemme alkoi juuri Suomenmaan suurimman hädän aikana ja tässä hävitetyssä temppelissä, jossa niin monet sukupolvet olivat kantaneet rukouksiaan Kaikkivaltiaan istuimen eteen.
Mutta jättiläispoika Taneli Cajanus astui heidän tiellensä. Antakaa minulle sytytin, kuiskasi hän reippaasti, niin lupaan, että laukeaa. Mutta ei ennenkuin äitini ja sisareni ovat menneet pois linnasta. Uskallatko mukista? karjaisi suuttunut Fieandt Pois tieltä, poika!
Mutta pituudessa hän veti jo vertoja Bertelsköldille, joka oli seitsemän jalan pituinen. Tämä nuori jättiläinen, joka sittemmin kasvoi kahdeksan jalan ja neljän tuuman pituiseksi, oli Taneli Cajanus, rovasti Juhana Cajanuksen pojanpoika, Gyllenhjertan aatelista sukua. Tänä yönä tehdään hyökkäys sanoi tämä kummallinen poika miellyttävästi hymyillen; ja nyt hankimme majurille pisaran viiniä.
Sotaneuvosto hajausi; itsekukin riensi taas paikalleen, mutta uupuvin voimin ja särjetyin sydämin. Airut tuli ja kysyi viimeisen kerran, tahtoiko linna antautua. Tahtoo, huusi rovasti Cajanus niin kovasti, että kaikki sen kuulivat. Me antaudumme, mutta vain sillä ehdolla, että saamme esteettömästi lähteä perheinemme, aseinemme ja viedä yksityisen omaisuutemme kanssamme.
Niin, niin, me antaudumme, kiljui sama äiti, joka vast'ikään niin pahasti oli purkanut kiukkuaan linnan päällikölle. Fieandt aikoi juuri antaa jyrkän kieltävän vastauksen, kun Cajanus tarttui häntä käsivarteen ja osoitti erästä vallinsarven nurkkaa. Muuan nainen istui siinä, lapsi rinnoilla; he eivät liikkuneet, eivät enää valittaneet. He olivat kuolleet nälkään ja viluun. Fieandt antautui.