United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Monta kertaa näki Boleslav hänen vilahtavan ikkunan ohitse patoineen ja muine astioineen, jotka hän varmaankin kävi virrassa pesemässä. Palatessaan taivutteli hän varovasti syrjään pensasten oksia ja tähysteli liekehtivin silmin, oliko tie avoin. Jos Boleslav seisoi oven edessä tai nojasi ikkunasta ulos, oli hän heti kohta kadonnut jälleen tiheikköön.
Yhä menivät minutit toinen toisensa perään, jo kului puoli tuntia, jo tunti, mutta ei näkynyt sittenkään ukkoa tynnörineen ruunikkoineen. Poikia ja piikoja pistäysi tuon tuostakin ämpärineen astioineen kadulle, keräysi kadun kulmaan ja katseli sitä katua pitkin, jota myöten ukon oli tapa tulla. Vaan poissa oli ja pysyi ukko.
Mutta ei uskaltanut olla isänsä tahtoa täyttämättäkään. Tuulen puolelle hiipien heittää hän nurkalta uhrin astioineen puun juurta kohti ja juoksee kaiken minkä kerkiää takaisin tupaan. Mitäs sanoi? huutaa isänsä hänelle vastaan. Mutta ennenkuin Jouko ennättää mitään vastata, syöksee Ilpotar sisään huutaen: Pappi tuli! Pappi tuli!
Mutta noin tuntia myöhemmin kun tavallisesti näkyi vanha ruunikko vaaleine vesitynnörineen tulla hölkyttelevän tavallista katuansa pitkin ja kun se vähitellen läheni, keksittiin "vesi-ukkokin" istumassa entisellä paikallansa nelipyöräisten ajopeliensä sevillä. Pian huomasivat piikatytötkin tulijan ja avopäisinä astioineen he kadulle puhalsivat.
Hän huomasi kohta missä toimissa tässä oltiin ja ajoi kaikki avuliaat ystävät pois huoneesta astioineen, lasineen, sanoen: "Viekäät pois tuo kaikki! Tässä ei saa käyttää muuta kuin kamomilliteetä!" Sairas laskettiin nyt taas vuoteellensa ja hänen ylitsensä levitettiin peitteitä ja uutimia. Sängyssä makasi Swartin emäntä ähkyen, kunnes hän vihdoin osasi kysyä: "Kuka veti minut ylös vedestä?"
K:lo 2 j.pp. käskettiin meidät asettumaan majalamme pihaan neliö-kolonnaan, jonka jälestä tuli pataljonamme päällikkö översti Procopé, tarttuen paikalla tuotuun viina pikariin, joka oli juhlaa varten asetettu astioineen eräälle telineelle talon pihalla, ja lausui: "toivokaamme onnea ja menestystä rauhalle, Keisarille ja isänmaallemme, eläkööt!"
Astioineen päivineen hän sinne tyyskähti ja kylmä vesi kaulalle ja ryntäille hulahti. Ja siihen nuivertui miesparka selälleen ... eikä enää sen koommin liikahtanut. Huulet vain vielä jonkun sanan kuitenkin lausuivat epäselvään ja tupsahtelemalla. "Mitä se puhuu?" kysyi hiljaa Reeta muorilta emäntä, joka myös oli ovelle ilmestynyt. "Eihän tuosta oikein saa selvää ... kontistaan kait se puhuu..."
Hän huomasi heti missä toimissa tässä oltiin ja ajoi kaikki avuliaat ystävät ulos astioineen ja lasineen, sanoen: »Viekää pois kaikki! Tässä ei saa käyttää muuta kuin kamomilliteetä!» Sairas laskettiin nyt taas vuoteelle ja hänet peitettiin kunnollisesti. Sängyssä makasi Swartin emäntä ähkien, kunnes hän viimein huomasi kysyä: »Kuka minut pelasti vedestä?»
Suruisena ja turhaan, loikoen kadulla, koetti Patras arvata, mitkä seikat saattoivat eroittaa hänet hyvästä ystävästänsä. Useasti koki hän tarkastaa asiata ja siitä syystä astui rappusille, vetäen jälessään kärryn astioineen; vaan hänet ajoi aina pois pitkä ovenvartia mustissa vaatteissa ja hopeaisilla vitjoilla kaulassa.
Lypsäjät tulivat jo astioineen ja heittivät pönttönsä ja korentonsa aidan vierelle, missä rovasti ja ruustinna istuivat. Hopitenka, Helmikki, Omena ja Kullanruusu alkoivat katsella yli muitten kuin huomauttaakseen, että he tässä ovat ensimmäiset.