United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No niin se on minun ajatukseni!... Tuntui, suoraan sanoen, kuin olisin nähnyt palasen takaperoista maailmaa kuullessani, miten he kaikki vaimo ja lapset vain koettavat purjehtia ja soutaa ja kaivaa ja matkustaa sinun rahasi kuittiin; ja juuri nyt!... Minun täytyy sanoa, velihopea, että minun on sääli Alettea; hän on sekä liian hyvä että liian järkevä tuolla tavoin rusinoilla ja manteleilla syötettäväksi; sinähän et anna hänelle vihiäkään mistään!
»Mitä on elämä, rouva mitä elämisen lahja?»... Hän katsoi surumielisen tutkivasti Alettea silmiin ja Krabbe saattoi olla kaunis, siitä ei voinut olla eri mieltä, ajatteli Alette. »Eikö ole totta, että jaksamme laskea ne kerrat, jolloin voimme sanoa eläneemme?
Mutta noilta kahdelta jäi näköala kokonaan huomaamatta. Sillan päähän päästyään Jakob alkoi kävellä erästä hirttä pitkin peloittaakseen Alettea, kunnes tämä suuttui. Ja vähän kauemma tielle tultuaan hän pidätteli häntä oli löytänyt tieltä pajunoksan. Sen päästä oli kuori lähtenyt.
»Tahdotko lisää?» Alette kysyi, kun Jakob oli tyhjentänyt lautasensa. »En, kiitos, sinulla on paistia! sepä hyvä»... Jakobin ihastus ruokaan ei nähtävästikään saanut Alettea heltymään. Puhe taukosi taas, Letta vain huomaavaisena ja tyynenä ojensi Jakobille kastikeastian sekä laitteet, toisen toisensa jälkeen.
Ja kohosihan Alette-rouva jotenkin paljon hänen maalaiskokemuspiirinsä yläpuolelle, kun hän istui turkkiin puettuna leveässä reessä, jota Gudbrand ajoi, raikkaasti hymyillen ja harson takaa nyökäyttäen päätään vastaantuleville tuttaville. Alettea ympäröi jonkinlainen ylevä arvokkuus, joka ikäänkuin huumasi Gudbrandia.
»Mutta se johtuu varmasti siitä, etteivät he ole missään kohden eläytyneet yhteen. Eihän miehen ja vaimon toki pidä vain kulkea toistensa rinnalla vetäen ja raataen kuin parihevoset ilman jälkeäkään yhteisistä harrastuksista!» Tyttären viimeisissä sanoissa oli jotakin, joka ihan ärsytti Alettea: tuollaiset puheet olivat hassuja.
Vain rouva Krabbe kurotti uteliaasti päänsä ja tukevat hartiansa kasvien välistä yläkerran avoimesta ikkunasta. Hän ei löytänyt Alettea eteisestä ja kiiruhti saliin. Ei sielläkään... »Alette!» hän huusi. Makuukamarin lukkoa kierrettiin hiljaa. »Jakob, oletko vihdoinkin kotona», hän tuli alakuloisena ulos huoneesta. »Alette mutta mikä nyt?»