United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne, jotka kaikkein enemmän tuntevat syntinsä, eivät siis saa tulla viimeiseksi, vaan ensiksi. Minä näen kaikki nyt. Tuo pyhä sakramentti on evankeliumi minulle." Helmikuun 10 p. 1522. Täysi hämminki vallitsee kaupungissa.
Minä en kuitenkaan millään lailla epäile. Minä olen nyt neuvonut heitä itse kirjoittamaan T:ri Lutherille. Lokakuulla 1522. Uusi Testamentti on vihdoin ilmestynyt Saksan kielellä.
Mutta siihen ihmiset vastaavat, ettei hän ole nähnyt eikä kuullut "profeettoja." Kirjeestä ehtii keskustella, ja kirjeesen ehtii vastata aikaa ennen, kuin toinen tulee, ja elävä silmä ja ääni maksavat paljon tämänlaisessa taistelossa. Mikä päällikkö voisi kirjeitten kautta viedä väkeänsä tuleen? Helmikuun 26 p. 1522. Rauhan kyyhkysemme on palannut kotiin; meidän Evamme!
Kuitenkin me joka päivä, Gottfried ja minä, rukoilemme, ettei ainoastaan hän pääsisi vapaaksi, vaan myöskin T:ri Luther palaisi ja onnellisesti päättäisi saksalaisen raamatun-käännöksensä, joka, Gottfriedin luullen; on oleva suurin lahja, minkä T:ri Luther milloinkaan on antanut taikka milloinkaan voi antaa Saksan kansalle ja sen kautta kristikunnalle. Lauantaina, Maaliskuun 8 p. 1522.
Mutta tämä luullakseni koskee semmoisia, jotka eivät milloinkaan ole kuulleet, niinkin me, T:ri Lutherilta niin paljon Jumalasta, että ovat oppineet rakastamaan Häntä, taikka semmoisia, joilla on enemmän ylpeiltävää, kuin Chriemhildillä ja minulla, ja joista sentähden tuntuu vaikealta halventaa itseänsä omissa ajatuksissaan. Evan kertomus. Wittenbergissä, Lokakuulla 1522.
"Sanoiko äitimme niin?" minä kysyin. "Kyllä", vastasi Eva. "Ja hän sanoi olevansa varma, että T:ri Luther myöskin pitää sitä mieltä." Fritzin kertomus. Joulukuun 31 p. 1522. Me olemme kihloissa. Juhlallisesti, perheemme ja ystäviemme läsnä-ollessa on Eva luvannut ruveta vaimokseni; ja muutamien viikkojen perästä menemme naimisiin. Entinen pappi on liian vanha toimittamaan mitään.
Mutta ylihuomenna voimme päättää paremmin. Hän aikoo saarnata kaupungin-kirkossa. Maanantaina, Maaliskuun 10 1522. Me olemme kuulleet hänen saarnaavan kerran vielä. Kiitos Jumalan, nuot erämaan päivät, joksi hän sanoi niitä, eivät suinkaan ole menneet hukkaan T:ri Lutherilta. Kun hän jälleen seisoi saarnastuolissa, oli harva taajassa sanankuulia-joukossa, joka sai kyyneliänsä pidätetyksi.
Ja sen vuoksi hän ei siedä, että vähintäkään epäillään, että he varmaan tapaavat toinen toisensa jälleen. Evankelista oppia tervehditään riemulla Antverpenissa ja muissa Alankomaitten kaupungeissa. Mutta toiselta puolen valtiolliset ja kirkolliset virkakunnat vastustavat sitä kiivaasti ja uhkaavat vainomusta. Toukokuulla 1522.
Helmikuun 20 p. 1522. Vihdoin se talonpoikaispuku, jossa minun on määrä paeta, on kammiossani, ja juuri tänä yönä, kun kaikki on hiljaksensa, aion minä hiipiä ulos Katharina von Boran kammion akkunasta luostarin puutarhaan. Täti Agnes on kiihkeästi puuhannut matkaani ja salaisesti varustanut vähäisen korin ruoka-aineita minulle.
Kaikki kammiot ovat katsastetut, kaikki lutherilaiset kirjat on pantu takavarikkoon, ja vaaditaan, että suurimmalla tarkkuudella olemme läsnä kaikissa jumalanpalveluksissa. Helmikuun 10 p. 1522. Sisar Beatrice on kuollut vähän aikaa sairastettuaan. Lempeä, kärsivällinen henki on päässyt lepoon. Vaikea on ajatella tätä sorrettua ja arkaa sydäntä iloiseksi edes taivaassa.