United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Philon suru asui myöskin näissä hetkissä, samantunteisissa sydämissä. Samoin kuin hän, hekin vuodattivat kyyneliänsä. Mutta kesken tätä äänettömyyttä nyt kuului laulu, niin suloinen, niin surullinen, että se Cineaan sydäntä sykähytteli ja monta vuotta jälkeenpäin kaikkui hänen muistissansa. Ensimäiset kristityt olivat alusta Juutalaisia ja kokouksissaan he säilyttivät synagogain traditionit.
Ja kotiin tultuansa hän istui kauan aikaa ääneti, silloin tällöin vaan pyyhki kyyneliänsä. Kun Gottfried ja minä sanoimme hyvää yötä hänelle, tarttui hän molemmin käsin meidän kummankin käteen ja lausui: "Olkaat, lapset, uskollisemmat, kuin minä olen ollut; tämä mies saarnaa sitä totuutta, jonka tähden minun puolisoni kuoli. Jumala lähettää hänet teille. Olkaat uskolliset hänelle.
Enkö minä ole nähnyt, kuinka hänen huulensa värisivät, kun puhuin Bertrandin vaaroista, silloinkin, kuin minun ääneni oli levollinen, ja tuntenut hänen kyyneliänsä kasvoillani, kun hän syleili minua? Joulukuulla 1522.
Minä en koettanutkaan hillitä hänen itkuansa, sillä tiesin sen olewan turhaa työtä, annoin wain hänen wapaasti wuodattaa kyyneliänsä niin kauan kuin halutti, jota hän tekikin oikein täydellä todella.
Kun hän puhui näin, ei kukaan läsnä-olevista voinut pidättää kyyneliänsä, ja kun hän näki sen, hän sanoi: "Rakkaat lapset, älkäät itkekö minun tähteni. Minun aikani ei ole pitkä enää. Mutta muistakaat minua ja rukoilkaat Jumalaa minun puolestani." Spalatin oli kopioinnut muutamia raamatun lauseita vaaliruhtinaalle, joka nyt pani silmälasit päähänsä ja luki niitä itsekseen.
Vaan Oiti itse kyyneliänsä pyyhki pitkillä vaaleilla kiharoillansa. "Tämmöinen oli Pajarin Oiti, silloin kun häntä täällä viimeksi nähtiin. "Täältä Pajari sitten ratsasti kirkkoon, ja sillä matkalla saikin hän kauan ansaitun palkkansa. "Nyt olisi vielä kerrottava tyttärensä surkea surma, vaan alkaapa uni silmiäni painaa ... kun vaan en kesken tarinaa torkkuisi.
"Ja minä", lausui pikku herttainen Thekla, "tahtoisin aina nähdä näkki paran, vedenhaltian, joka kuutamalla itkee jo'issa ja vuodattaa kyyneliänsä veteen, koska hänellä ei ole mitään sielua ja hän ikävöitsee ijankaikkista elämää. Minun tekisi mieli antaa hänelle puoli omasta sielustani."
Porthos heitti mestari Coquenard'ille kohteliaat jäähyväiset; mestari Coquenard toivotti hänelle kaikkea onnea ja menestystä. Rouva Coquenard puolestaan ei voinut pidättää kyyneliänsä; mutta tuo suru ei saattanut ketään pahoihin luuloihin, sillä hänen tiedettiin olevan hyvin hellän sukulaisiaan kohtaan, joiden vuoksi hänellä aina oli ollut kiivasta toraa puolisonsa kanssa.
Minä en koskaan ennen ollut hänessä mitään muuta tunteen merkkiä havainnut, kuin että ääni korkeintaankin oli hiukan vapissut ja käsi äkkiä pyyhkäissyt silmiä. Hän häpesi tavallisesti kyyneliänsä niinkuin koulupoika, mutta nyt hän itkeä niiskutti, ja hetken aikaa kului, ennenkuin hän taas sai puhutuksi.
»Oi, poloinen herttuani, ... oi, poloinen hra Rosen!» sopersi kuningatar. Samassa sulki hän verkalleen silmänsä, ett'ei hänen kyyneliänsä huomattaisi.