Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän katseli salaa ympärilleen, eikö olisi toivoakaan, että joku pieni tapaturma tapahtuisi, että jotakin särkyisi, että joku rupeaisi voimaan pahoin mitä tahansa, kunhan hän vaan saisi aihetta nousta ja liikkua vähän.
Labeo oli mennyt mieleltään niinkuin Helenakin. Hän katsoi ympärilleen havaitakseen, oliko hänen poikansa sattumalta päässyt pakenemaan. Hän ei nähnyt ketään. Hän katseli sen huoneen ikkunaa päin, jossa Markus tavallisesti oleskeli. Liekit ympäröivät sitä kokonaan; pikkuinen hetki vaan, ja kaikki oli ohitse. Vaan kuitenkin, mitä hän voi tehdä?
Hänen kätensä lepäsi Madsin kädessä. Madsin päätä huimasi. Olisiko se todellakin mahdollista? Tämä kauniin tyttö, hienoin koko kylässä, oli hänen. Ei, se ei voinut olla muuta kuin kaunis unelma uni, jonka hän sairaana näki. Ensin tahtoi hän kuitenkin koettaa, kävisikö päinsä saada suuteloa, sillä sittenhän se oli totta. Hän vilkasi ympärilleen. Ei ketään ollut lähellä. Oli kuin olikin totta!
Sitten katseli hän ympärilleen, ikäänkuin etsien jotakin ja kysyi viimein kuiskaten: Menikö se maan alle? Kuka? Se, joka maan alta eteeni nousi... Sinne meni, vastasi pastori. Pitele kiinni, ettei vie. Ei hän enää vie. Ei vie, ei vie, kuiskasi Reita. Lähdemme täältä. Jaksatko jo lähteä? Kohta jaksan...
Isäntäväkensä sydämellisimmästi palvelemana, koteutuu kylpyvieras vapaana ja huomiota herättämättä kirjavaan kihinään lähteellä, joka, pienenä maailmana, ympärilleen kerää kaikenlaisia, kaiken kielisiä, kaiken pukuisia, kaiken kansaisia, kaiken säällisiä, kaiken tapaisia ja uskoisia.
Mutta he kerääntyivät hänen ympärilleen ja huusivat: "Me olemme jo valmiit, mutta suojele sinä pyhää päätäsi, sillä sinä olet Kristuksen sijainen ja huoneenhaltija". Näin sanoen tarttuivat he hänen viittansa liepeeseen, mutta hän laski kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä kutakin erikseen, niinkuin isä siunaa lapsia, jotka ovat lähdössä pitkälle matkalle.
Muistan sen yön, jolloin juoksin hänen kanssaan erämaassa. Lienee jo noin 20 vuotta siitä, sillä Martti oli viiden, kuuden vuoden vanha. Oli niin kylmä, että tähdet säkenöitsivät, ja riisuin takkini kietoakseni sen hänen ympärilleen, kun hän muutoin olisi paleltunut kuoliaaksi. Mutta nyt kadun. Parempi olisi ollut, että hän olisi kuollut pakkaseen tahi palanut muiden lasten kanssa.
Kapteenimme Bremer huutaa tähystellen ympärilleen: "missä kaikki minun tarkk'ampujani ovat, minä en enää näe niitä kun muutaman kymmenkunnan miestä."
"Ester ... Ester...!" Bengt vaipui polvilleen hänen eteensä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi katkonaisia rakkaudensanoja, joita Ester kuunteli uneksiva hymy huulillaan... Mutta kun he läksivät Italiasta ja kotimatka alkoi, tapahtui heidän suhteessaan omituinen muutos.
Samassa alkoi tehtaan torvi huutaa, koneet pysähtyivät, kaikki yhtäkkiä hiljeni ja ennenkuin ehti katsoa ympärilleen oli verstas tyhjä ihmisistä. Mitäs se oli? kysyi Henrik kummissaan. "Sapaas," sanoi Gabriel pyyhkien rasvaisia käsiään. No nyt mennään, sanoi hän ja ensi kerran Henrik kuuli selvään hänen tutun äänensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät