Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän oli koettanut pitää huolta hänen mukavuudestaan matkalla, lohduttaen häntä puhumalla hänelle paremmista ja onnellisemmista ajoista ja mitä hienotunteisimmalla tavalla haihduttaa hänestä sitä yksinäisyyden ja avuttomuuden tunnetta, joka nähtävästi oli vallannut hänet hänen säätyään niin paljon ylempänä olevan nuoren miehen seurassa.
Oi! oli siellä kuitenkin yksi, mutta luultavasti se ei ollut entisen perheen jäseniä; se oli muukalainen, joka kukaties oli hiipinyt sinne saadakseen suojaa talven ensi tuulelta ja oli nyt nurkassa siivet riipassa nukuksissa, ei kuolleena. Mutta Kenelm ei sitä nähnyt; hän huomasi vaan paikan yleisen yksinäisyyden. "Se on vallan luonnollista," ajatteli hän.
Niinkuin mies sotatanterella saa kuolinhaavan, vaan tuskin tietää, että hän on satutettu, niin en minäkään, kun jäin yksikseni harjaantumattoman sydämeni kanssa, likimainkaan aavistanut sitä haavaa, jota vastaan sydämeni täytyi taistella. Tämä tieto ei kohdannut minua äkisti, vaan vähitellen ja askel askeleelta. Se yksinäisyyden tunne, jolla lähdin ulkomaalle, syveni ja kasvoi joka hetki.
Hän voi miettiä pari päivää sitä, käännellä ja väännellä jokaista sanottua sanaa mielessään, muistella toisen kasvon-ilmeitä ja kuunnella aina uudestaan ja uudestaan omia äskeisiä äänenpainojaan. Se oli yksinäisyyden helvetti, jolla hän sai maksaa sen taivaan ihanuudet. Ja sen kärsimykset saattoivat käydä sitä kipeämmiksi, mitä kiihkeämmin ja häikäilemättömämmin hän oli nauttinut yksinolostaan.
Tietenkään en tahdo antaa tunnustusta millekään liioitellulle ja taikauskoiselle yksinäisyyden kunnioitukselle. Nuorukainen saakoon koettaa, missä määrin yksinäisyys ja seura häntä edistävät. Hän käyttäköön hyväkseen kumpaisenkin palvelusta, mutta älköön palvelko kumpaistakaan. Syy siihen, miksi rikaslahjainen sielu karttaa seuraa, on siinä, että hänen tarkoituksensa on löytää seuraa.
Kun näin kaikki nuoriso oli häipynyt pois talosta ja se sitten jäi ikäänkuin tyhjäksi ja kun isoäiti itsekin jo alkoi tuntea vuosien painavan hartioillaan, ei vanhus enää viihtynyt kauemman tällaisessa yksinäisyyden hiljaisuudessa. Hän möikin maatilan vuonna 1835 ja muutti Helsinkiin, jossa useimmat hänen lapsistaan silloin asuivat.
Pascal, kärsivän hiljaisuuden mies, Emerson, suurten metsien kävijä ja kirkkaan yksinäisyyden mies, Tolstoi, rakkauden hiljaista maata etsimään lähtenyt mies, Maeterlinck, hämärän hiljaisuuden mies, Müller, hiljaisten kosketusten mies, ja Larsson, keskitetyn hiljaisuuden mies.
Hän oli kutonut omasta sydämestään yksinäisyyden verkon ympärillensä, ja tässä yksinäisyydessä hän istui ääneti ja valppaana kuin hämähäkki verkossansa.
Niistä sopii sanoa, mitä muuan laulaja itsestänsä erittäin kertoo, sanoen: Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni makaavi, Alla jalkojen asuvi, Alla penkin pehtelevi, Nurkissa nuhaelevi Miel' ei tervoa parempi, Syän ei syitä valkiampi. Sanoimma myös yksinäisyyden olevan näissä alti havattavana, ja niin onki.
Hänen asentonsa oli niin hiljainen, hänen kasvonsa osoittivat niin suurta tyyneyttä ja surua, hän näytti olevan niin vieras sille kirjavalle, mutta loistavalle vilinälle, joka liikkui sen yksinäisyyden ympärillä, jonka hän oli itselleen luonut, että vallan hyvin olisi voinut luulla että hän oli yksi noita kävijöitä toisesta maailmasta, jonka salaisuuksia sisääntulija toivoi saavansa tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät