Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Näitä miettiessään tunsi emäntä itsensä kowin onnettomaksi. Wiimein puhkesi hän wuodattamaan kuumia kyyneleitä, eikä woinut itseänsä hillitä, waikka kuinkakin olisi koettanut woimiansa ponnistaa. Wihdoin jaksoi hän tyyntyä ja silloin teki hän päätöksensä. Hänen teräwä järkensä huomasi, ett'ei hän oikeuden ja totuuden kannalta walkene miehensä kylmälle ja jäykälle luonnolle.
Ei ollut häntä helppo tuntea tuossa puolihämärässä, mutta wiimein hän kuitenkin keksittiin Tuiweroisen Tiitukseksi. Muiden hitautta hywäksensä käyttäen, oli hän hätäpikaa waihtanut waatteita jonkun toisen miehen kanssa, peittänyt puoleksi kaswonsa kaulahuiwillansa ja oudon pukunsa, wäentungoksen ja hämärän awulla aikoi hän pujahtaa luwattujen mukana tapuliin.
"Kahta yksineuwoista ei erota mikään, ja eihän sotamies ole mikään kunniaton ihminen. Mitään esteitä en pelkää, kun wain saan sinun suostumuksesi" he kallistuiwat toisiansa kohden ja sulkiwat toisensa syliinsä. "Hywästi, Liisa! Pian käyn minä sinua terwehtimässä", sanoi Heikki wiimein, irtauttaen itsensä yhteisestä syleilystä. "Hywästi, Heikki", kuiskasi Liisa, ja niin he erkaniwat.
Mietiskellen istui hän melkein yksinänsä, silloin tällöin luoden tutkiwan silmäyksen kumpaankin neitiin. 'Jos, jos waan Kallekin rakastaa Tiinaa', ajattelin ja henkeäni ahdisti. 'Walwothan sinäkin, Kalle', sanoin hänelle wiimein tuskissani. 'Walwon. 'Minä olen matkustuksen wuoksi niin wäsynyt, etten saa unta. 'Wai niin.
Mutta lasten wiattomuuden wartioitsemisessa, tapain taiwuttamisessa ja järjen walistuksessa tarwitaan suurembi tarkkaus ja wäsymätön huolen pito». Hyvä on, että vanhemmat valvovat lastensa parasta, mutta vielä tärkeämpi on, ett'eivät omalla käytöksellään »waiwaansa tyhjäksi tekisi ja täytyisi wiimein omia wikojansa lasten wirheinä witsalla parandaa.»
"Oikein arwattu, hän on joku; ja totta puhuen, on hän morsian; arwasittepahan wiimein", sanoi hän nauraa wirnistellen. "Onko sulhanen teidän pitäjästä kotoisin?" "Eikä ole." "Mistä hän on?" "Hän on en minä tällä kerralla häntä muista." "Entä morsian, onko hän teidän pitäjän lapsia?" "Ei hänkään; hän on tullut sieltä, mistä seppäkin on kotoisin; lapsuuden ystäwät kuuluiwat olewan."
Minä yrittelin sitä ja tätä, päästäkseni alkuun, mutta en woinut saada mitään kokoon, sillä sydämessäni aina waan soi: 'me olemme petetyt sinä et olisi lähestynyt minua, ellet olisi saanut tuota kirjettä onnellisuus ei saa tulla mitään kawalaa tietä, sillä semmoinen ei woi olla pysywäistä laatua ehkä Tiinankin surumielisyys on samasta lähteestä kotoisin walwonut ja ajatellut'... Wiimein koin hädissäni jotakin soperoida, mutta sen jokainen arwaa, ettei se kelwollista ollut.
Wiimein käwi asia siksi, ettei hän ollut kotonaan paljon milloinkaan, waan kulki paikasta paikkaan, talosta taloon, pitäjästä pitäjääseen, maakunnasta maakuntaan, walmistamassa ja tukemassa alkamaansa oppia. Kauhea hätähuuto kajahti w. 1808 ympäri koko Suomen. Tuli, näette, tiedoksi, että sota jälleen oli alkanut. Se täytti jokaisen Suomalaisen sydämen pelolla ja kauhulla.
"Kuinkahan luulette käywän, herra tohtori?" kuiskasi soturi wiimein. "Heikko hän on, mutta Jumalan awulla woisi hän tointuakin, waikk'ei hänessä ole werta jälellä enempää kuin kärpäsessä, mutta hänen waltimonsa tykytys tuntuu nyt jo paljoa paremmin", sanoi huolellinen sota=lääkäri. Soturi huokasi helpommin.
Sydämeni tunsi nyt niin sekanaisia tunteita, että sitä on mahdoton selittää: Ilo, suru, katumus, woitto, autuus aaltoeliwat sielussani sekaisin niin että koko ruumiini wapisi! Tyynnyttyään tuosta sanoi Kerttu wiimein: 'Jumala sen yksin tietää, ett'ei sydämessäni ole ollut sijaa muille kuin yhdelle: lapsuuteni ystäwälle; mutta tuo sija on ollut aina tyhjä!
Päivän Sana
Muut Etsivät