Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Minun tunteitani on enää mahdoton loukata, niin että olkaa hyvä ja sanokaa vaan suoraan. Ei vastannut kumpikaan. Volumnia ja Tuomas Webster tuijottivat valkeaan, niinkuin katselisivat siellä murheellisia kuvia. Kyyneliä oli vanhan rouvan silmissä; alakuloiselta näytti kelloseppäkin. Siis minä lähden, sanoi viuluniekka vähän suruisena. Hän ei sormiellut enää soitintansa.
Hän oli juuri pistämäisillänsä viulun viheriään pussiin, mutta samassa katkesi viulusta kieli, päästäen kimeän äänen. Volumnia Webster heräsi haaveilustaan. Kas, te siinä! sanoi hän. Sanokaas, mitenkä te tunnette tuon laulun? Mitenkä otitte soittaaksenne juuri sen? Minun pitää saada tietää, miksikä soititte juuri sen? Vieras ihmetteli tuota uteliaisuutta.
Nauratteko aina? kysäisi Volumnia Webster, kajoten hänen käsivarteensa. Vieras vaikeni hetkisen. En, vastasi hän sitten, on aikoja, jolloin en naura. On aikoja sellaisiakin, jolloin minä haaveilen, että jos kaikesta siitä rakkaudesta ja myötätuntoisuudesta, mitä maailmassa ihmisten sydämissä liikkuu, rahtunenkaan säästyisi minulle, niin vielä minä koettaisin aloittaa alusta.
Minulla ei ole oikeutta pitää saarnoja toisille, mutta tässä on jotain nurinpäistä: koti, loimottava valkea, kaikki mahdolliset mukavuudet, eikä onnea sittenkään! Ei ole onnea, sanoi Volumnia Webster, puolittain itsekseen, ellei ole myötätuntoisuutta, ja juuri myötätuntoisuutta olen minä kaivannut ikäni kaiken.
Hän kohteli teitä jotenkin tylysti, virkkoi vieras lempeästi, ja se oli kokonaan minun syyni. Minä arvaan, että te olette raskaalla mielellä. Niin se oli minunkin äitini, silloin kuin hän puolusteli minua isän edessä, ja minä tavallisesti nauroin. Mutta siitä on jo pitkä aika. Min'en naura enää. Hän ei ymmärtänyt poikaa milloinkaan, sanoi Volumnia Webster kiihkeästi.
"Hyi sinua, mitä puhut, Mikko Webster", vastasi lakintekijä. "Emmekö me ole noiden uljaitten Romalaisten jälkeisiä, jotka rakensivat tämän Perth'in kaupungin niin paljon Romansa näköiseksi kuin mahdollista? Ja eikö meillä ole perimäkirjoja kaikilta kuninkaittamme ja suojelusherroiltamme, joissa meitä sanotaan heidän uskollisiksi lääniläisikseen?
Tämä on vanha Pietari Goodwin, virkkoi Volumnia Webster. Hän oli äitini iso-isä. Minä muistan aina hänen omituisen, vehreän takkinsa, hänen ruskean viulunsa ja harmaan perukkinsa, jotka niin hyvin sopivat yhteen. Minä olen oikein ylpeä Pietari Goodwinista. Ainahan sinä esivanhemmillasi ylpeilet, murahti kelloseppä.
Sanopas nyt mulle, ollaksesi oikein vilpitön, onko sinulla ollut yhtään hauskaa päivää minun seurassani? Volumnia Webster miettimään. Eipä juuri johdu mieleen, virkkoi hän tuokion kuluttua. Johtuu vainenkin. Muistan ainakin yhden onnellisen päivän, jonka Lontoossa vietin, kirjoja ja kuvateoksia katsellen. Mutta maltas: kun oikein muistan, niin ethän sinä silloin minun seurassani ollutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät