Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"Woihan sinulla olla oikein, mutta kuitenkaan en olisi suonut muiden ihmisten saawan meidän wälisiä asioita tietoonsa", sanoi waimo. Kun he näin puheliwat keskenänsä, tuliwat matkatowerit heidän majataloonsa. Jokainen heistä oli hywäsestään pöhnässä.
Tuon kuultuansa sieppasi ystäwäni waimo pikku Kustinsa syliinsä ja suuteli häntä tulisella äidin rakkaudella ja innolla, ja sano: "Pahahan se on, hywin paha, kun tämä huone on niin kylmä, mutta kyllähän me tässä tulemme Kustin kanssa aikaan, kun suojelemme hywin itsemme." Sen sanottuaan waipui hän ajatuksiinsa ja katsoi ikäänkuin surumielellä wakaisesti lastaan.
Minä menin waimon tykö ja kysyin häneltä: "Eikö miehenne ole wielä tullut kaupungista, koska ryöstö ainakin tuli taloonne?" "Mistä te tiedätte, että Matti on kaupungissa?" sanoi waimo ja loi minuun tutkiwan silmäyksen. "Minä tapasin hänet matkalla", sanoin hänelle. "Eipä hän ole wielä tullut kotiin, waikka hän aikoi kiirehtiä niin paljon kuin woisi.
"Kuinkas nyt luulet lainakirjaston homman käywän, jota niin hartaasti olet harrastanut?" sanoi waimo ja istui Heikin wiereen, sillä hän oli saanut lapset laitetuksi eineelle. "Sitäpä minä tässä juuri mietin ... ajattelen tänään lähteä kirkolle, aloittelemaan rahan keräystä", sanoi Heikki.
"Mitäpä niillä rahoilla wäliä on; ne woitamme toisella kerralla takaisin ... sopikaa pois", toimitti Lewenius wuorostaan. "Noh!" sanoi Rommander. "Noh!" wirkkoi nimismieskin. He ojensiwat toisilleen kättä. Tätä kaikkea oli heikko waimo kuunnellut ja katsellut.
Se waan minua hämmästytti, että lähtisit juuri tuon tapauksen kielessä, jolloin ihmisillä on niin paljon puhumista. Mutta nyt tajuan tarkoituksesi täydellisesti ... mene waan Jumalan nimeen", sanoi waimo. "Tottahan me panemme alun matkaan, niinkuin puhe on ollut?" kysyi Heikki. "Totta kaiketi." "Minkä werran panisimme?"
Waimo oli kirkonmenojen ajan majatalossa. Hänkin olisi halulla mennyt kirkkoon, mutta ei woinut turwottuneiden ja sinisten kaswojensa wuoksi sitä tehdä. Tämä teki miehelle kipeää ja hän mietti kirkkoon mennessään millä tawalla hän woisi tuon tekemänsä wamman parhaiten poistaa. Kun hän tuli majapaikkaansa, oli hänen waimonsa, huiwi silmillä, istumassa jossakin warjokkaassa nurkassa.
Kului wähän aikaa ja tehtailijan waimo synnytti terween ja kauniin tyttölapsen, waan yhä harwemmin nähtiin häntä muiden ihmisten seurassa. Alkoipa ajan pitkään kuulua kuiskeita tuossa seura=elämällisessä hienossa maailmassa, ettei tehtailijan waimo ollut oikein wiisas, eikä siis mahdollinen esiintymään heidän seurassaan.
Tosi asia oli silmäin edessä ja nuo makaajat tuossa oliwat eläwinä ei kuolleina todistajina asian todellisuudesta. Warowasti ja horjuen läheni hän miestänsä ja alkoi häntä hiljaksensa herätellä. "Nouse ylös, kello on jo kohta yhdeksän!" sanoi waimo ja nyki miestänsä hiljalleen. "Anna minun maata", ärähti mies ja kääntyi toiselle kyljelleen.
Olento loi samassa synkän ja totisen silmäyksen waimoon, nosti sormensa huulillensa ja sanoi "hiljaa! antakaa heidän olla!" ja wanha waimo säikähti hywin tyhmää käytöstänsä. Likitienoilla sairaita oli iso lasinen rakennus, joka oli täynnä kauniita, siistejä ja puhtaita lasi= ja posliinipurkkeja ja pulloja ja niiden seasta lemahteli hywältä tuoksuwa haju.
Päivän Sana
Muut Etsivät