Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mutta waikka niin oli, oli hänen kuitenkin täytynyt taipua sallimuksen wäkewän käden alle. Olihan hän siwistynyt ihminen ja siwistyneen miehen waimo. Pitihän hänen omaansa ja miehensä arwoa kannattaa, oliwatpa ne wielä mitenkä oliwatkaan, sillä arwohan on aina ensimäinen, olipa muut asiat miten tahansa.
Kun wärssy oli loppunut, kuului isännän kolea ääni: "Luuletteko tuolla kujeellanne woiwanne laiskuuttanne peitellä?" "Mitäpä ne tämmöiset työllänsä saawat, semminkin kun ei ole minkäänlaista työtä", rohkeni waimo pahan mielensä seasta sanoa. "Työtä on aina tekewällä, unta makaawalla, mutta halua puuttuu", pitkitti tyly isäntä.
"Minä pyytäisin, että wieraat toimittaisiwat itsensä lähtemään; kohta on tuo mies taasenkin kimpussa ja tämmöinen siiwo", rohkeni waimo sanoa. "Ole sinä siinä", ärähti talon isäntä. "
"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo, jos se sinne uumertuisi?" arwelin minä taas. "Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tiheän metsän sisällä, josta on myrskyllä hywä suoja: kyllä hän tulee, kun joutuu, soattepa nähdä," lausui waimo luottawasti. "Joko kauan on asuttu tätä taloa?" kysyin taas, ikäänkuin kääntääkseni puhettamme toiselle uralle.
Tuonlaisten naimisten seuraukset useinkin oliwat katkerat, sillä todellinen rakkaus ei niissä tullut koskaan kysymykseen, waan kuollut kylmä tawara, ja kuollut ja kylmä oli tawara lämpimän sydämen kumppaniksi. Rikas oli ollut tyttönä Linnalan emäntä ja rikkaan Linnalan ainoan pojan piti saada rikas waimo siinä se ainoa ohje, jota he käyttiwät naimisessaan.
"Kun pääsisin tämän päiwän päähän, niin ehkä sitten olisi wähän parempi, mutta kowin pahalta nyt tuntuu... Koe kirjoittaa sieltä usein ... olisihan sekin paljon haahkiampi", sanoi waimo. "Eipähän nyt ilman... Heti kun pääsen perille, annan tietoja itsestäni ja sitten pitkin matkaa kuinkas muutoin. Tosin en itse osaa kirjoittaa, mutta tottahan aina kirjoitusmiehiä saanee", koki Matti luwata.
"Jos minä saisin wähän jotakin ruokaa! sydäntäni niin kowin hiukaa", sanoi sairas, ja oli ensimmäinen teko hänen uudessa tilassaan. Matin waimo tuli nyt juuri huoneeseen ja toimitti sairaalle helposti sulawaa ruokaa, mutta wähän kerrallaan. Matti waimoineen oli niin ystäwällinen sairaille kuin ikänä taisi; he hoitiwat kumpaakin suurella hellyydellä ja osanottawaisuudella.
Toimellinen waimo ei kadottanut hetkeksikään järkeänsä, waikka hänen silmäinsä edessä oli kuolema; neron loiste oli kaikissa hänen toimissaan wiimeiseen asti hän murti sukkelasti myllyn wesikaton ja nousi tekemästään aukosta myllyn harjalle.
Hän loi turwottuneista ja weristyneistä silmistänsä toisen kerran minuun niin epätoiwoisen ja surkean katseen, että minua oikein kauhistutti, ja sanoi ujosti: "etelään päin". "Mistä te olette kotoisin?" kysyin taas. "H n pitäjästä", sanoi hän arasti. "Oletteko rautatien työmiehen waimo?" "Olen." "Onko teidän miehenne täällä työssä?"
"Hän sanoi, että miehelläni on toinen waimo", sanoi hän ja loi turwottuneista ja weristyneistä silmistänsä minuun semmoisen katseen, että olisi luullut hänen sydämmensä muljahtaneen silmäkuopista näkösälle. "Toinen waimo! Kuinka se on ollut mahdollista?" sanoin minä hämilläni ja tietämättä mitä oikeastaan sanoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät