Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025


Hän on hengen mies ja hän osasi tunkeutua sieluni sisimpiin osiin; minä tunnustin hänelle kaikki", sanoi mies. "Woi sinua, Matti, mitä teit; miksi häwäisit itsesi ja minun", sanoi waimo ylös makuultansa hypähtäen.

"Mikä meillä nyt on neuwona?" kysyi wanhempi waimo olennolta, mutta hän nauroi waan katkerasti. "Woi, ettekö te kuule?" huusi waimo olennolle tuskissaan, mutta hän nauroi waan pilkallisesti heidän tuskalleen ja sanoi: "minä olen teille antanut, mitä halusitte saada, auttakaa nyt itseänne!" ja samassa katosi hän kuin tuhka tuuleen. Kauhea hämmästys ja pelko käsitti nyt waimot.

"Menkää nyt jo waunuun, soitetaan jo toisen herran", sanoi rautatienpalwelija. Matin waimo oli siinä. "Hywästi, Mari!" sanoi Matti ja oikasi karhean ja leweän kätensä waimollensa. "Muista minua ja lapsiasi", sai waimo waan sanoneeksi, pitäen miehensä kädestä kiinni.

"Minä olen suuresti pettynyt ihmisien suhteen ja siksi olen tullut aiwan toiseen mieleen", sanoi waimo epäwakaisesti. "Minä en ole ensinkään enään horjuwalla kannalla, sillä minä olen wakuutettu, että asia tulee toimeen, jos on waan pontta perillä. Hywäpä on, kun minä nyt seison kun sinä horjut", sanoi Heikki. "Kuinka sitten aiot alkaa?"

"Ymmärtämätön waimo!" sanoi Martti pappi. "Juuri kuin sinun kanapääsi olisi kelwollinen tuomitsemaan heikointakaan kuninkaan käskyläistä, sitä wähemmin Klaus herraa Jumala auttakoon hänen sieluansa, jonka edessä kuninkaat ja ruhtinaat wapisewat." "Ja joka teurasti meiltä parhaimmat talonpoikamme, joiden lesket ja orpolapset nyt itkewät kurjuuttansa ja wei meidän ainoan lapsemme."

"Sepä kummallista, mutta wastaa minulle eräs kysymys: eikö sekään johtunut mieleesi, miten sinä itse olet sen wähän saanut mitä sinulla on?" sanoi waimo ja katsoi miestänsä teräwästi silmiin. "Kyllä sen tiedän, että lukemisen kautta, tiedän sen minkä tiedän", wastasi Heikki. "Siinä tiedossahan on selwä ohjelma mietinnöllesi." "Ja minkälainen?"

Nyt ne meniwät polkuhinnasta; kukapa niistä niin laihoina paljon maksoi? Hädin tuskin nousiwat ne siihen määrään asti, että riitti rowastin saamisiin ja ryöstökustannuksiin. Kesää wasten meniwät ne nyt, ja kesällä olisi niistä ollut suuri apu", kertoi waimo surullisesti. Niin.

"Se merkitsee suurinta säästäwäisyyttä", sanoi taas olento. Nyt tuliwat he erääsen huoneenkolkkaan, jossa oli kaksi sairaswuodetta. Suurissa tuskissa ja kalpeana makasi toisessa wuoteessa ijäkäs mies ja toisessa nuori tyttö. "herra Jumala! minun mieheni ja tyttärenihän tuossa owat!" huudahti waimo heidät nähtyään.

Ystäwäni waimo ei itkenyt enää, sillä hänellä ei ollut enää millä hän olisi itkenyt kyynelten lähteet oliwat kuiwuneet. Oliko suru asettunut? Ei, sitä se ei ollut tehnyt, sillä sama waltawa tuska oli hänellä nytkin kun wiime iltanakin waikka kuiwiltaan. Koetimme häntä lohduttaa, minkä woimme turhaa työtä, sillä äiti ei ottanut lohtuakseen, waikka wielä mitäkin olisimme puhuneet hänelle.

"Kyllähän se niin taitaa olla ... milloin aiot lähteä?" "Ehkäpä sopisi jo huomenna, wai mitä sinä siihen sanot?" "Mitäpä minulla on siihen sanomista; kun on käytynä, niin on käytynä; siinähän se", sanoi waimo. Oli jo niin syksy, että pellot oliwat leikatut ja wilja osaksi puitukin. Seuraawana päiwänä rupesi Heikki laittelemaan kaupunki=kuormaa ja hankkimaan itseänsä lähtöön.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät