Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Tyytyväisenä vyyhti hän nauhoja lastoille, lähteäkseen niitä kaupalle.

Tämä seikka suuresti lisäsi Vasilin surua, sillä näytti melkein mahdottomalta selvitellä Hanneksen eteen koko se monimutkainen, tuhansien ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden vyyhti, joka olisi tuolle suoraviivaisesti ja mutkattomasti ajattelevalle suomalaiselle osottanut, ettei tässä ollut Vasilin puolelta harjotettu mitään tahallista kaksinaisuutta.

Siitä purkautuu vyyhti: koska yksi, niin toinenkin... ... En näe vähintäkään syytä, miksi tämän olisi täytynyt tapahtua, miksi välejä ei olisi voitu selvittää rauhallista tietä. Mikä iva heistä, kaiken maailman kylmäverisistä, kaukonäköisistä, taitavista, tietävistä! ... Olivat saamassa valmiiksi tämän maailmansa nuo suuret, nerokkaat sivistyskansat luulivat ainakin ja olinhan minäkin luullut.

He eivät puhuneet sanaakaan, vaan vyyhti hienoni hienonemistaan; molemmat naiset istuivat vaan niinkuin kaikki kyläläiset odottaen jotain kummallista tapahtuvan. Varmaankin saisivat he henkikirjurilta kuulla jotain kuolinpesästä, luultavasti jo ennen joulua... Kumpikin heistä epäili.

Olipa heidän ilonsa sentähden odottamaton, kun välskäri eräänä iltana kenenkään pyytämättä ilmoitti, että lanka jälleen tulisi rullalta juoksemaan, ja että verinen vyyhti oli valmis kerittäväksi. Minusta on hauskempi olla rankkasateessa kuin ensimmäisen ukonleimauksen painostavassa ilmassa, sanoi hän, ja minä olen oikein levoton päästäkseni pois Ukrainan aromailta.

Tavattoman onnelliset! Emma. Kas niin, ota nyt vyyhti ja istuudu jakkaralle! Henrikson. Mutta hitto vieköön! Aivan olin unohtaa sähkösanoman, jonka äsken sain. Emma. Sähkösanoman! Jonkun tunnin kuluttua olen koko perheeni kanssa Helsingissä ja toivon saavani asua sinun luonasi. Lankosi Antti Heinonen». No jopa nyt jotain! Heinonen tulee tänne! Emma. Sepä vasta oli yllätys todellakin! Henrikson.

Suo anteeksi, Lejonborg! sanoi kreivi V. minun täytyy jättää sinut yksinäsi muutamiksi minuuteiksi... Ole kuitenkin rauhallinen... Tämä vyyhti, olkoon se kuinka sotkuinen tahansa, selviää kyllä meidän molempien tyytyväisyydeksi... Ellei ole sen vaarallisempia valtiopettureita kuin sinä, kunnon veli, niin kyllä kuninkaat ja ministerit voivat nukkua yhtä rauhassa kehdoissaan kuin lapset.

Vyyhti oli jo parannellut juoniaan, vaikkei Elsa sitä ollut huomannut sorruttuaan satumaailmaan. Lähti nyt lankaa. Käämi täyttyi, täyttyi toinen, harvastellen, vaan kuitenkin. Ja siinä ohetessaan kävi vyyhti yhä selvemmäksi. Pian alkoi annella minkä rukki suinkin nieli. Väliin katketa rapsahti lanka, vaan niin harvoin, ettei haitaksi asti.

»Tämä muistuttaa ritari-aikaa», hän sanoi, »jolloin meillä miehillä oli tapana istua näin sydämemme hallitsijattaren jalkain juuressa.» »Nyt ei nainen enää hallitse teidän sydämiänne, sen vuoksi olette tuon tavan heittäneet.» »Ei sen vuoksi. Naisten tahdosta se on tapahtunut. Tänlaista onnea saamme enää vaan sattumalta. Nytkin täytyy minun kohta siirtyä pois, niinpian kuin vyyhti on lopussa

Mutta jos kirjoitukset paikkansa pitävät, niin selviäähän kerran tämä sekainen vyyhti, lausui isäni. Selviää, selviää, myönsi Matti. Tämä keskustelu ei minua nyt oikein huvittanut, mieleni oli siksi liian levoton. Noiden hämäläis-ukkojen levollisuutta ja mielen malttia olen monesti itsekseni ihmetellyt.

Päivän Sana

reikiinsä

Muut Etsivät