Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja me jos emme tulleet ois, niin kivet, Nuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet, Tykistön myrskyst' oisi alas syösseet Lujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet Leveän aukon, josta teidän rauhaan Verinen hyökännyt ois väkivalta.
Kun Hanna seuraavana aamuna heräsi, vilkaisi hän vuoteestaan heti suvannolle... Koko suvanto oli melkein ihan sulana. Päivä paistoi jo sinertäville laineille, ja jääteleitä kulki ylempää. Hän nousi kiireesti aamuvirkkuna. Nyt oli vielä niin varhaista, että talon muu väki nukkui. Hän ei herättänyt ketään, vaan meni hiljaa ulos.
Kellojen kylässä ilmottaessa toista aamuhetkeä oli hänen surullinen työnsä lopussa. Kirstua ei hän voinut vainajalle antaa, mutta jottei tämä joutuisi mustalla, märällä maalla lepäämään, nouti hän vuoteestaan, jonka Regina oli pitänyt hienon puhtaana häntä varten, lakanan ja pari höyhentyynyä, laittaakseen tälle vuoteen syvälle maahan. Eron hetki oli käsissä.
Hän riensi yhä, sisällinen pakko ajoi häntä eteenpäin, hän tahtoi paeta, päästä mitään kuulemasta, ketään näkemästä. Ehdittyään alas istuutui hän eräälle astimelle paitasillaan ja paljain jaloin ja jäi siihen paikalleen tietämättä, mitä tehdä. Julien oli sillä välin hypännyt ylös vuoteestaan ja pukeutui kiireesti. Jeanne nousi silloin jälleen paetakseen.
Vaimo makasi sairaana, kuihtunut mies istui avutonna uunin pankolla, nälkäinen lapsilauma puri pettua pöydän ääressä. Halla oli vienyt heidän viljansa, karhu oli kaatanut heidän ainoan lehmänsä. Ei ollut vaatteita, että olisi päässyt edes kerjuulle. Antero tyhjensi kukkarostaan heille ruistynnörin hinnan. Nyt siis päästään talven yli, virkkoi vaimo vuoteestaan.
Ei isä eikä äiti tahtonut tänä viimeisenä yönä mennä levolle. He istuivat vieretysten lapsensa luona, jonka maa oli pian ottava takaisin. He olivat näkevinään Rosensa aivan pienenä, kuudentoista kuukauden vanhana, heidän ensi aikoja asuessaan Chantebledin metsästyspaviljongissa, kun hän äsken oli vieroitettu ja he nousivat öisin vuoteestaan peittelemään häntä.
ROUVA LINDH. Keskellä yötä tultiin hänet ottamaan, santarmien välissä raastettiin tuo keuhkotautinen mies vuoteestaan ja vietiin asemalle ja pantiin puolikylmään vaunuun kolmenkymmenen asteen pakkasessa juuri niinkuin nyt. Ja millaista mahtoi olla sitten rajan takana, perillä... LINDH. Raastaa tukkaansa. Tämä elämä on helvettiä!
Tommola tuli Aapeli Muttisen luo. Hän nousi siellä ensimmäisenä aamuna vuoteestaan lujasti päättäen hoitaa terveyttään, ei kuitenkaan varsin varhain, vaan kello puoli kymmenen, sillä levon täytyy olla maalla syvä, sellainen, että jalat käyvät unen pohjaan asti, sanoi Oiva Tommola.
Jeanne siitä vihastui, itki ja rukoili, mutta hänen pyyntöjään ei otettu kuuleviin korviin. Poika vietiin joka ilta imettäjän viereen, ja joka yö nousi äiti vuoteestaan ja meni paljain jaloin painamaan korvansa avaimenreiän kohdalle kuunnellakseen, nukkuiko lapsi rauhallisesti, eikö hän ollut herännyt ja eikö tarvinnut jotakin.
Päästäkäämme tämä perhe jo käymään levolle, ja tulkaa itse täksi yöksi nukkumaan minun luokseni. On jo myöhäistä, keskiyön aika; etelän risti on oikealla taivaanrannalla." Hän antoi vaijeten minun saattaa hänet kotiini; ja levottoman yön siellä vietettyään hän nousi vuoteestaan auringon kera ja palasi omaan kotiinsa. Mutta miksikä pitkittäisin teille tätä kertomusta?
Päivän Sana
Muut Etsivät