Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Jos emme venhettä saa, on kolme shillinkiä ainoana turvanamme koko avarassa maailmassa ja mihin silloin osaamme, ja mitä silloin teemme? Eikö hirsipuu ole silloin varma kohtalomme. Siinä kuulette peittelemättömän totuuden. Täytyykö meidän lähteä ilman venhettä, tyttöseni? Nukkuisitko sinä lämpimässä vuoteessa ja ajattelisit meitä tuulen ulvoessa uunin piipussa ja sateen räiskiessä kattoa vasten?
KUNINGAS PHILIP. Surua hellitte kuin omaa lasta. CONSTANCE. Niin suru täyttää lapsen tyhjän paikan, Sen vuoteessa se makaa, se mua seuraa, Sen sulokatsetta, sen ääntä matkii, Sen kaikki kauniit avut mieleen johtaa, Sen tyhjään pukimeenkin pukeutuu; Siis, syystä minä lemmin surua. Hyvästi! Jos ois teillä suru moinen, Paremmin minä teitä lohduttaisin. Oi, lapseni! Oi, Arthur, armas poika!
Hänen isänsä oli käynyt markkinoilla ja ostanut hänelle lapsenviulun, mutta hänen täytyi melkein katua sitä. Torger joutui semmoisen ilon valtaan, ettei voinut nukkua moneen yöhön, ja oli ihan kuin kuumeessa; hän ei ajatellut mitään muuta. Kun hän tottui sitä näkemään ja käyttämään, tyyntyi hän, mutta viulun täytyi kuitenkin hänen maatessansa olla vuoteessa hänen vieressään.
Hän jatkoi: »Ja silloin kaikki nukkuvat, jotkut niin sikeästi, että kuorsuu kuuluu.» Niin tekevät. Kuin linnut oksalla nukkuvat he, nämä työssä ahertaneet, väsyneet lapset, ken vuoteessa, ken paljaalla puulla. Sakari jatkoi: »Mutta minä valvon.» Miten liikkuttavaa, ihanaa! Sydänyö ja kaikki nukkuvat. Hän yksin valvoo, yllä vain yön sineen nukkuneet hiljaiset tähdet.
Pöndinen tarkasti sukat. Ihan ne olivat kuin Herran lahja. Rauhallisesti toimitti hän maatamenon edelliset menonsa, kääntyi vuoteessa päin seinään, selin huoneeseen ja nukkui Herran turviin, sikeästi ja raskaasti kuin märkä hirsi. NELJ
Astiat hyllyillään vavahtivat. Nuorukainen hoiperteli ovea kohti, vaistomaisesti, mitään näkemättä. Tarttui kädensijaan, mutta ei ollut voimaa avata. Sitte tuntui niinkuin hänen kuitenkin pitäisi mennä hänen tähtensä, joka vuoteessa värisi, ja vielä enemmän hänen tähtensä, joka eteisessä seisoi. Ovi avautui ja painui jälleen kiinni. Hämärässä eteisessä seisoi vanha vaimo.
Hän oli jo suudellut lapsia, jotka onneksi nukkuivat, sillä he eivät koskaan tahtoneet päästää häntä menemään, vaan kietoivat pienet kätensä hänen kaulaansa, nauroivat ja suutelivat häntä. Kun hän nyt äkkiä tuli makuuhuoneesen, oli hänen vaimonsa Marianne vielä vuoteessa, mutta hereillä ja puoleksi istuvassa asennossa.
Sama uudistui sitten vielä pari kertaa. Toisella kertaa oli kysymys kuudesta, toisella kertaa kahdeksasta sadasta. Rouva Sorvi toimitti nekin hänelle täsmällisesti. Mutta eräänä aamuna, yön jälkeen, jonka Antti jälleen oli rakastajattarensa luona viettänyt, soi ovikello. Antti loikoi vielä vuoteessa. Rouva Sorvi, joka jo oli pukeutunut konttoriin lähteäkseen, meni avaamaan.
Hän kävi sitä todistamaan, että Jeesus ei ole jumalanpoika hän toisessa vuoteessa, minä toisessa, oli aamuyö, oli oltu vuosijuhlassa. "Mutta silloinhan menisi kaikki myttyyn, syntisen lunastus, pelastus?" "Vaikka menisikin, minun puolestani menköön ja on mennytkin se nyt on eri asia, joka ei kuulu tähän. Mutta ei sen tarvitse mennä siihen.
Ja Jon istuutui hiljaa jakkaralle vuoteen viereen ja otti viulun käteen. Hän katsoi niitä vahvoja, kalpeita kasvoja, jotka makasivat vuoteessa, hän muisti mikä isänsä oli ollut ja miksi hän oli tullut. Ja sitte hän rupesi soittamaan. Sairas avasi silmänsä. Näkikö hän unta?
Päivän Sana
Muut Etsivät