Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Säilytä lasikaapissa häntä, tuota naisparkaa, jolla ei ole rohkeutta vastata minulle: minä olen valehdellut! Nyt on sinun vuorosi!
Tolari! jopa lyöt »Pyhtisen vuorolla». Kalle lyö ensinnä: ja sitten minä, minun jälestäni on vasta sinun vuorosi. Lyö Kalle, että muutkin pääsevät lyömään. Minä löin. No, niin se mies lyö! Pieni on tuo Kalle, vaan pippurinen! Maasta se pienikin ponnistaa. Kun huonoin mies meistä noin lyö, niin siitä voitte vähän haamistella, miten paras muksauttelee!
Ja sama oli kai laita rovastinkin, joka ei nähtävästi ollut ollenkaan valmistunut tähän odottamattomaan ilmestymiseen. Menkäähän, Poikonen, odottamaan, kyllä minä ... odottakaa siellä portin takana. Vieläköhän mahtanee pitää kauankin odottaa? Ei, ei, kyllä minä toimitan ... menkää nyt vain... Taitaa olla sinun vuorosi, sanoi hän minulle Poikosen mentyä.
"Eikö joku naisista laula?" kysäisi Juho, Agatan lopetettua. "Ei, siihen vaaditaan paljo", Natalia naurahti, "teillähän on niin suuret vaatimukset." "Yksinkertainen laulu minua miellyttää." "Maria, nyt on sinun vuorosi", Aatto tuli Juholle avuksi "kylläpä, äiti; osaa hän! Marialla on pieni sievä ääni."
"Kukin kostaa omilla aseillaan; härkä sarvillaan, sotilas miekallaan ja kirjailija kynällään." "Varsinkin, jos hänellä on vain vasen käsi jäljellä", virkkoi Prokopius. "Minä kiitän sinua, Cethegus, ja noudatan neuvoasi. "Minä kirjoitan kostoksi Justinianuksen rakennuksista tuon häväistysteoksen. "Mutta nyt on sinun vuorosi kertoa.
"Vihdoin viimeinkin olen saava tiedon heidän piilopaikoistansa, ja kun ensin olen nuot mustat roistot kukistanut, niin tulee sinunkin vuorosi, hävytön poika nulikka! Vouti Nikolao ei milloinkaan unohda sitä, että löit häntä orjain läsnä ollessa, eikä lepää, ennenkuin hän on sen sinulle kostanut."
Tapanin viimeisessä sanassa kuului jotakin tuskaisen äänen värähdystä ja muutenkin Tapanin kasvoissa oli kolmen yön ja päivän valvomisen takia silmään pistävä kurjuuden leima. Nyt erään huoneen perällä istuvan leveän rouvan suusta kuului ystävälliset sanat: "Mutta sinun, Siiri, täytyy antaa vuorosi tuolle miesparalle, että hän pääsee saamaan lääkärin apua; sinulla on ensiksi vuoro."
ALFRED. Olen ojentanut sinulle käteni sovintoon, nyt on sinun vuorosi antaa myöten. EMMA. Siispä tahdot alkaa riidan uudestaan? ALFRED. Lopettaa riidan. Sano ne sanat ja minä olen tyytyväinen. EMMA. En, ja tuhat kertaa en! Et? En! Kaunista! Juhlallista! Näet, että voisit ilahduttaa minua sanomalla nämä sanat, mutta et tee sitä!
Minä en anna enää kauemmin jatkua tällä tavalla, minä en salli, että minua yhä vaan kohdellaan kuin järjetöntä lasta!... Saavat jo minun puolestani olla lapsenkengät loppuun kulutetut. No, pian sinä jo siitä pääset!... Odotahan nyt, kun ensin olet päässyt edeskin ... ja pian tuosta emäntäkin menee uusiin naimisiin... Kyllä sinun vuorosi sitte tulee!
Niin, sitäkään ei käy kieltäminen, tuumasi jäätehinen alakuloisena. Nyt on sinun vuorosi kysyä." "Mikä on se, joka syntyi maailman alussa ja kuolee maailman lopussa, eikä kuitenkaan tule viittä viikkoa vanhemmaksi?" "Oo, sitä ei tiedä kukaan, etkä sinäkään", vastasi jäätehinen neuvotonna. "Tiedänpähän, se on kuu. No, mikä on se, joka lakkaamatta irvistää?"
Päivän Sana
Muut Etsivät