United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Entisinä aikoina, kun voimallinen vihollinen Szechiläisiä ahdisti ja viimein ne voitti, oli muutama tuhat alkuasukasta viimeisestä onnettomasta teurastuksesta pelastainnut. Vihollisen hirmuisesti vainoamina he viimein löysivät suojansa tässä merkillisessä vuoressa, joka avautui ratsujoukolle.
Sullepa osoitan, Illi, Että miestä on minussa, Koti vallata vakava, Miekan taikka tuuran annat! ILLI. Se näytä! tekoa toivon. Mut ase parempi hanki. Pian joutukaatte! Kohta Tääll' on Ilmari ja Anja. KULLERVO. Vuoressa lukollisessa Yllin kyllin on aseita.
Sillä metsä, johon Kenoveeva oli viety surmattavaksi, oli ihan meidän aidan takana ja erämaa, jossa hän oli elänyt, oli siellä suuren Kurkisuon takana, ja luola, jossa he olivat asuneet, oli siinä vuoressa, joka näkyi sieltä soiden takaa.
Vuoressa seisoo pitkä, pysty vanhus, päin Damiataa selkä, silmänluonti päin Roomaa niinkuin kuvastintaan omaa. Sen pää on kultaa hienoimpaa, sen rinta ja käsivarret pelkkää hopeata, muu vaskea taas varren haarautumaan, siit' asti rautaa, paitsi että hällä savesta oikea on jalka, johon hän kovemmin kuin toiseen jalkaan nojaa.
Tämmöisen ison kivikummun taa oli Jaakko kadonnut, ja kun Istvan itsepintaisesti yhä vieläkin etsi häntä, oli hän "nähnyt väkeä vuoressa". Tämän hän sanoi niin vakavin naamoin, että se nosti hymyn hänen heikkouskoisen herransa huulille. Kai menit sisään heidän luoksensa ja pyysit heitä sinulle tietä neuvomaan? kysyi Bertelsköld.
Min' en laula luonto vaan Rinnassani laulaa: Eihän luonut lintukaan Itse laulukaulaa. Eikä virta laaksossa Väsy vieremästä, Kunnes lähde vuoressa Ehtyy päilymästä. Lähde, laakso, virta vaan Kaikk' on Luojan töitä, Hänpä laululahjoillaan Muistelee myös meitä. KOTOINEN SYD
Metsässä oli vuori, vuoressa oli rotko ja rotkossa asui haltia, nimeltä Harmaaparta. Tämä oli kovin kummallinen haltia. Hän oli istunut vuoressa maailman alusta asti ja oli käynyt harmaapäiseksi kuin ampiaispesä pelkästä alituisesta tutkimisesta.
Itse vuoressa, joka tällä puolella kohoaa melkein kohtisuoraan, löytyy joukko onteloita ja koloja, jotka muodostavat suuria luolia, joihin voipi mennä sisälle. Vettä pulppuaa vuoren alta joka suunnalla, ja se on vuosituhansien vieriessä uurtanut itselleen omat tiensä.
Mies, oletko tästä vangista vuoressa ennen kuullut? Oletko kuullut hänestä? KIMMO. Mitä tarkoitat? KULLERVO. En tiedä mitä tarkoitan. Mutta inhoittavan salamurhan kerran teit, niinkuin itse tunnustit. KIMMO. Kullervo! Annas kun kostan sen; paikalla tahdon sen kostaa. KIMMO. Murhaatko minun? KULLERVO. En, mutta suo, että kuristan sinun, likistän ryysyksi maahan. Olethan salamurhan tehnyt?
Ei, älä sano sitä, älä sano sitä, Kari, huusi Torger peloissaan; sinä pidät minussa vireillä vanhaa epäilystä. Ja kuitenkin ahdistavat minua näyt minä kuulen polskoja surisevan, viulun polttamisesta ei ollut mitään apua, minä olen kuitenkin vuoressa enkä koskaan pääse siitä ulos! Ja Torger painoi päänsä syvälle pään-alaseen.