Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ja hän luetteli, ihan sormilla näytti: On ensiksi tshuhnat ... sitte suomenkansa... Vot, seuraa saksalaiset ... juutalaiset ... sitte ryssät ... tattarit ... mahometaanit ... arkankelilaiset ... lisäksi narvalaiset, narvankansa, vot ... petrosovotalaiset ... roomalaiskatolilaiset ... seuraa sitte luterilaiset ja perkjärveläiset ja lopuksi pääkansa, vot, venäläiset ... oikeauskoiset venäläiset... Eh, mikä paljous kansoja... Vhi-uuu! vihelti hän ihmetyksestä.
Ja Annushka koki selittää: Vot... Vaikka sängynreunalla istuttaa... Rinnallaan istuttaa... Helliä, hyväillä... Vot! Annushka! ihastui Iivana moisesta armaasta luvasta lopen: Eh sinä!... Kyyhkyläinen! Mutta Annushka sen oikean morsiamen puolesta ihan tenäsi: Jei bohu pitää... Morsianta pitää... Istuttaa ja hyväillä.
Ainuva, minkä hää pit´ jonkuu verosen, ol´ ruoka puuro, maito ja pannupaisti vot siin ol´ se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns. Mutt jumala armaha! jos vaa puuro ol´ pohjaa palant, sillo hää viskas puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol´ hää hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast häijjyyvestää vaa.
A vot... Anna Feodorovna Durnjakina?... Vot? selvensi Iivana. Kuinkas ei!... Se-e, vahvisti Annushka asian oikein arvatuksi ja ihan kuin hartaana hurskasteli: A vot Jumala armossaan kun niin... Sillä me ihmiset ollaan itsekukin syntisiä. Iivana hymyili tyytyväisenä, vaikka tuo puuhakkaan Annushkan yht'äkkinen hurskastelu oli muuttaa olon jumaliseksi.
Hän nosti kaksi oikean käden sormea merkiksi pystyyn ja osoitti: Vot kaksi kansaa... Suomen kansa ja tshuhnan kansa... Niin että, puhutaan sinulle, kumpaako sinä? Eh? Ja ne sormet yhä merkkeinä pystyssä hän siinä seisoi, katsoi vaativasti ja odotti.
Ropotti kierteli, tolkkasi: Tuota, nyt... Niin jotta nyt tää ... ryssä?... Häh? Niin... Vot, ryssä? Ja taas täytyi Ropotin. Hän imeksi, kierteli, hoki: Hän ... ryssä... Hän, tarkoitan, on se kuin... Niin jotta hän ei ole järin tshuhna eikä taas erin ... niinkuin suomalainenkaan.
Ja hän innostui tuosta ansiostansa, alkoi hymyillen hokea ja selittää: Annushka tuota... Tarkoitan... Tiedätkö, mistä syystä kuritin?... Muoria, tarkoitan, kuritin? Ei Annushka tiennyt, ei arvannut... Iivana silloin jatkoi: Vot! Ihan tuo oli hänellä tavallista iloisempi olo. Hän selitti: Vot, muori tää minun, vot.
Nenä loisti entistä ihanampana ja hän tenäsi: Vot, tenäsi hän: viisikolmatta vuotta, lähes, lie muorin kanssa eletty, ja tiedättekö, kuinka monta kertaa kaikkiaan sillä ajalla kuria annoin?... Muorille, merkitsee, kuria annoin? Nohan? Ja voittoisasti hymyillen ilmoitti Iivana jyrkästi: Yhden kerran!... Kaikkiaan! lisäsi hän tovin perästä.
No... Jumala tää! nureksi näet jo kuiva Durnjakin siinä suutaroidessaan ja lisäili kuin yksin nurkuja: Vot Jumala, puhutaan... Herra, sanotaan, armollinen, mutta... Herra hänet ties, täytyi siinä pikilanka vetää tiukalle ja vieläpä vasaralla kopauttaa päälle ja se tuo katkaisi ajatuksen. Mutta Iivana oli nyt ihan varma siitä, että tämä puhemies Annushka se on se hänen lemmittynsä.
Aaaa! veti Iivana, rykelmäinen nenä punaisena kuin pulpukka ja lisäili, ihmetteli, Ropotin kansaa mairitellessaan: Vot, siinä sinulle kansa!... Ei ole mitään tuntomerkkiäkään... Vot, siinä sinulle oikea Suomen kansa! Mutta jo olivat he tulleetkin kylään.
Päivän Sana
Muut Etsivät