Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mutta Leena puhui kummallisia ja vuoroin voivotteli, vuoroin itki. Kyselyillä ja suurella miettimisellä ja sovittelemisella oli Laura lopuksi ymmärtävinään asian niin, että hänen itsensä on käännyttävä Rooman herran puoleen pyynnöllä. Ja hän jätti Leenan yksinään rukoilemaan kyökin lattialle ja kiirehti isäänsä herättämään.
Suuret läjät sykkyräisiä nuoria olikin valmiina, kun kaksi kattilallista lohta oli tuhalla kypsynyt. Syömään asettuivat nyt miehet ja iloitsivat kuin ainakin suuresta saaliista eivätkä olleet kuulevinaan korvia särkevää, katkeamatonta itkun ulinaa. Herrakin itki turskien ja niskaansa pidellen voivotteli sydämensä pohjasta. Mikolla ei syönti luistanut, palat pyrkivät vain pyörimään suussa.
Kirjat ja tupakkirasiat ja tikkukotelot kohoilivat pöydiltä ja lentelivät ympäri huonetta, sanomalehdet tekivät kahinalla seuraa niille, oli kuin parhaankin spiritistin séance'issa. Sohvan ja piirongin alle, kaikkialle kurkisti joko ensin veli ja sitten sisar taikka sisar ensin ja veli perässä. Mutta papereita ei ollut. "Voi sentään!" voivotteli pormestari. Piu, piu, piu!
Lavitsat olivat keskellä koppia ja kaikki vangit jo makasivat. Niitä oli noin 70 henkeä, he makasivat vieri vieressä ja pää päässä kiinni. Vieraiden tullessa hypähtivät kaikki kahleita kalistellen pystyyn ja seisoivat lavitsain luona, vasta ajellut päänpuoliskot kumottavina. Kaksi jäi pitkäkseen. Toinen oli nuori mies, punanen, nähtävästi kuumeessa, toinen oli ukko, joka taukoomatta voivotteli.
Mac Snagley voivotteli, tyrmistyskohina kuului ihmisjoukosta ja hurja hurrahuuto kaikui ikkunoilta; kun Melissa löi pientä ruskeaa kulakkaansa pöytään, ynseästi väittäen: "Se on kirottu valhe. En usko semmoisia!" Pitkä sateinen vuoden aika alkoi kulua loppuun. Kevään pikaista tuloa ennustivat turpoavat urvat ja kuohuvat, nousevat joet.
Mutta väliin hän aina sanoi selvästi: "Tappoi se miehen, niinkuin susi koiran, niinkuin penikka koiran", jonka sanottuaan aina melkein kipeällä tavalla voivotteli ja mutisi murhatusta hengestä.
Leena säikähti niin, että lysähti istualleen. Hän ei itkenyt, vaan voivotteli. Lehtori, joka oli yksin kotona, tuli kamaristaan katsomaan. Hän luuli, että Leenalle oli sattunut joku taudinkohtaus, ja kysyi: »Mikä Leenaa vaivaa?» Leena osotti nukkea ja tukkaansa repien huudahti: »Minä senkin hevonen!» »Todellakin», lausui lehtori kumartuessaan katsomaan nukkea. »Todellakin surullista.
Rouva Gulyási ei jättänyt ketään hetkeksikään rauhaan, hän ajoi joka ihmisen poikaansa hakemaan ja vaati jokaista takaisin palaavaa ilmoittamaan, mihin oli tämän jättänyt. Vihdoin sai hän suonenvetoa, hänet täytyi panna maata ja peittää lämpimillä peitteillä sekä juottaa teevedellä; hän voivotteli kaiken yötä ja käänsi koko talon ylösalaisin.
Niin hän vapisi kuin lankavyyhti eikä kyennyt kotvaan aikaan ajattelemaan mitään, huokui vaan ja voivotteli, kierteli itseään toiselta syrjältä toiseen. Ville saa sen tietää, ei auta mikään, hänelle sen ilmoittavat heti ensimmäiseksi! Voi onnetonta minua! Ei hän saanut unta koko pitkään yöhön. Ja seuraavana päivänä hän ei uskaltanut liikkua paikaltaan.
"Hyvänen aika, se on muudan hunningolle joutunut pappiparka", voivotteli rouva Aurell, sillä välin kun tyttäret kiiruhtivat vierasta vastaan, "hänellä on tapana asua täällä välistä, mutta meidän on niin vaikea pitää häntä täällä, kun täällä on joku vieras, sillä äijä on kovin siivoton tavoiltaan..."
Päivän Sana
Muut Etsivät