Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vaikkei Juuse ollutkaan kirjamies, eikä siis mikään sivistynyt, osasi hän kuitenkin vaimoaan ja lapsiaan rakastaa kaikella kunniallisella perheenisän helleydellä ja rakkaudella ja vastarakkautta sai hän myös perheeltään palkinnoksi hyvyydestänsä. Kaiken väkensä ja voimansa uhrasi hän perheensä toimeentulon eduksi. Tuli sitten tuo kamala vuosi 1867.
Komitea, jonka takana 750,000 yhdeksi liitoksi järjestynyttä valtion- ja yksityisratojen työläistä ja virkamiestä seisoi, vaati voimansa tunnossa palkankoroituksen sijasta valtiosääntöä.
Sen tähden seisahtuivatkin venäläiset hetkeksi vähäiseen viitakkoon, houkutellen sinne vihollista ja luulotellen muka voimansa niin heikoksi kuin suinkin, Mutta turkkilainen oli kyllä viisas tällä kertaa pysymään varustuksessaan sopivaan aikaan asti. Venäläisen ei auttanut muu, kuin kiivetä juoksujalassa, ja ampua lakkaamatta, varustusta kohden.
Hän huusi sentähden muutamalle toverilleen sekä parille kasakalle ja rupesi ajamaan nuorta Suomalaista takaa. Venäläiset olivat hyviä hiihtäjiä, varsinkin tuo vanha jääkäri ja voimansa avulla läheni hän yhä Kyöstiä. Niin oli takaa-ajoa kestänyt hetken matkaa, kun Kyösti yht'äkkiä näki edessään kaksi ratsastavaa kasakkaa. Hän hämmästyi mutta vaan hetkeksi.
Hän kokosi kaikki voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittekään tahtonut päästä hänen huuliltaan. »Isä onko totta, mitä ihmiset»... Harmaissa silmissä kiilui hurjan epäluulon liekki. »Hä mitä ihmiset juttelevat?» »Että sinä olet antanut opastaa ranskalaiset Kissanportaan ylitse?»
He tiesivät, että siinä joka hetki oli kysymys elämästä ja kuolemasta, itsensä säilyttämisestä ja toisen musertamisesta. Tämä taistelu, tämä ikuinen aaltoileminen, sepä juuri olikin heidän rakkautensa. Johannes tiesi, että hänen oli alotettava. Liisa ei sitä kuitenkaan tehnyt koskaan, hyvin tietäen, mikä hänen voimansa oli.
Silloin hän istui katsellen haluttomana yhtä ja toista sellaista, joka muuten olisi häntä hyvinkin huvittanut, ja hänen täytyi ponnistaa kaikki voimansa pysyäkseen edes hiukankin vilkkaana. Tänä iltana oli taaskin kutsut luultavasti isonlaiset, kapteeni Böckmanin luona.
Hän näyttikin siltä, kuin olisi tyhjentänyt voimansa kokonaan; huulensa vavahtelivat hermostuneesti, ja vertyneet, turvonneet silmäluomet tuskin pysyivät auki. Robert tarttui hänen käteensä ja noustessaan seisaalleen, näytti hän aivan kuin olisi tahtonut syleillä häntä ja painaltaa hänet rintaansa vasten. Vaan hän hillitsi itsensä ja laski sen sijaan kätensä hänen päänsä päälle.
Hän muisteli silloin rakkaitansa, jotka hän kotimaahan oli jättänyt, ja raskaita huokauksia puhkesi hänen povestaan. Viimein tuli ikävänsä kotiin liian kovaksi ja mursi hänen ruumiilliset voimansa.
Hänen harras, vilpitön toivonsa oli voida olla todellinen paimen sille laumalle, johon hän oli tullut kutsutuksi ja tälle toivomukselle uhrasikin hän koko persoonallisuutensa, ei ainoastaan puhujalahjansa, vaan kaikki harrastuksensa, kaiken aikansa, kaikki voimansa, parilla sanalla sanoen: kaiken elämänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät