Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Vieritti suruisen virren itsestänsä, itkustansa, kansasta perillä Pohjan, Turjan tuulisen suvusta, kuulla yössä yksinäisten, tähtien tähyäväisten, korven korkean, lumisen, korvan niitä korkeamman: "Mi minussa unohtamista, sen muistan alati heitä, kurjassa kiroamista, senp' on siunannen ijäti!
Muutamia jäi vielä jälelle, ja olivat he virren loppuun asti eivätkä lähteneet sittenkään, vaan jäivät koko illaksi ja heistä tuli ukon parhaat ystävät tuoss' on heitä yksi. Tummaverinen ja tuiman näköinen mies, joka kertomuksen kestäessä oli istunut jäykkänä ja liikkumatonna, hymähti nyt hiukan ja virkkoi: Tass' on yksi, joka ei ole Iskarjoottia parempi.
"Ja olipa se juhlallistakin ... kaikki juhlapuvussa, tytöt itkusilmin, virren veisuu ja kaikki ... kaunista se oli..." "Oli kyllä, mutta vääränvalan siinä useimmat tekivät, siitä olen täydelleen vakuutettu.
Otin minä sormestani äitini sormuksen, jonka minä aina kantanut olin; mutta nyt alkoi jäällä ajamista kaukaa kuulua, ja tuli se yhä lähemmäksi. Sittenkuin siunaus luettu oli, ylös-otettiin yksi virren värsy ja veisasimme me kaikin myös. Ja näkyivät nyt tulevaiset aina likempänä, yksi reki, jossa yksi upseeri oli ja kaksi kasakkaa hevosen seljässä.
Hän näki korkeat hämärät kirkot viileissä puistoissa, näki kirkkojen sinerväleijailevaan hämärään, jossa hunturintaiset neitsyet polvistuivat pilarien juurilla; itse heräsi niiden kirkkojen hämärään, tunsi sielullaan ne polvistuvat neitsyet, joiden silmät kuulsivat väräyksinä huntujen alta, urkujen hymistessä polvistui itse sen virren leijailun kannattamana liihottavasti kivilattialle.
Se osa olemuksestani, joka ei kokonaan voi olla ilman kaikkea elämän lumousta, haaveilisi virren veisuussa ja hurmautuisi uskonnollisista tunnelmista, sillä välin kun parempi osa, terve järkeni säälittä nauraisi minulle!" Robert ei vastannut mitään. Gabriellen sanat tekivät häneen niin tuskallisen vaikutuksen, että hänen oli vaikea salata tunteita, joita ne hänessä herättivät.
Miehet alkoivat tunkeutua messupirttiin, jossa jo pappi ja lukkari olivat. Pappi määräsi virren, lukkari alotti veisuun, muu rahvas rupesi säestämään. Virren loputtua eräs talonisäntä piti rukouksen, jota yksimielisesti polvillaan kuunneltiin. Siitä päästyä rupesi pappi tutkimaan »Jumalan kymmenistä käskyistä».
Sittenkuin Katariina rouva oli jäänyt yksin tyttäriensä kanssa, ehdoitti hän että vieläkin viettäisivät juhlan aatto-iltaa veisaamalla virren ja lukemalla luvun raamatusta. Sittenkuin tämä oli hartaudella tehty, menivät tytöt kattamaan ehtoollis-pöytää.
Vieläpä vika tuleepi, Joka liialla lorulla Virren pitkäksi vetääpi, Syöpi sanoista syämmet, Kuoret siitä kirjoittaapi. Aina alussa pitäisi Asiata aprikoia; Eipä tieä tuulen päällä Mitä sattuupi selällä. Olipa ennen Oululainen, Olipa kaiketi Kajanus, Koulun kaiken kautta käynyt, Ollut Upsalan opissa, Kantitaatti kauvan ollut; Ei hän ollut ennättännä Vielä virkoja tavata.
Varhain aamulla ratsasti kuningas sotarintamaansa tarkastamaan. Hän oli puettu hirvennahkahaarniskaan ja harmaaseen päällystakkiin; kun häntä kehoitettiin moisena päivänä käyttämään haarniskaa, vastasi hän: Jumala on haarniskani. Sakea usva viivytti hyökkäystä. Päivän koittaessa veisasi koko sotajoukko virren: "Jumala ompi linnamme" ja kun sumua yhä kesti, aloitti kuningas itse virren "
Päivän Sana
Muut Etsivät