United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
RUOTSILA. Ei kukaan, me sovimme vaan. VINGLER. Mitä? LIND. Ja sovimmekin oikein sydämestämme. RUOTSILA. Ja jos ennen olisimme joutuneet suuta-suuksin asiasta, niin olisimme sen jo ennen sopineet pois. LIND. Vanginvartija, nuo riitakirjat kenkkäämme teille puun lisäksi. KASKI. Niin tulkaa nyt alas herra polisisihtierin tykö; herrassyörinki Vingler on puhunut teidän edestänne ja te olette vapaat.
VINGLER. Aivan oikein, vaan muna tahtoo aina olla viisaampi kanaa! RUOTSILA. Mutta semmoisille miehille, kuin Lindi on, ei ole missään hyvä olla; ne eivät voi pysyä missään, heidän paha sisunsa ajaa heitä aina paikasta paikkaan, ja näin kuljeksivat he ympäri maailmata! VINGLER. Oikein, aivan oikein; ei se kelpaa! Pysy paikallasi ja elätä henkeäsi rehellisesti!
VINGLER. Ja kumminkin on oikeus täydellisesti teidän puolellanne. RUOTSILA. Sehän se juuri onkin pääasia. Isäni on kyllä monesti siitä puhunut, että tämä kalalampi on ollut jo ukollani; itse olen tässä lammessa poikana uinut ja kalastellut ja nyt tulee tämä lemmon Lindi ja tahtoo riidellä lammen minulta pois! VINGLER. Se on hirmuista! RUOTSILA. Vaan minä en uhallakaan anna perää!
RUOTSILA. Ja nyt hyvää yötä, herra herrassyörinki! Minua nukuttaa. Onkin jo kello kaksitoista, ja me maalaiset emme ole tottuneet näin yökausia valvomaan. Meillä sanotaan aina: illan virkku VINGLER. aamun torkku, sen tiedän minäkin hyvin, herra Ruotsila. Levätkää siis rauhallisesti. Kolmen viikon perästä saatte tuomion. RUOTSILA. Hyvää yötä, herra herrassyörinki, terveisiä paljon kotiinne!
VINGLER. No, no, herra Ruotsila, kovin pahaa ajattelette meistä kaupunkilaisista; tokihan muutamia meistä rehellisinäkin pitänette? RUOTSILA. Niin, ystävä-kulta, herrassyörinki-kulta, asianajaja-kulta, ei niitä monta ole. Teistä kaupunkilaisista ei ole mihinkään, ja me maalla emme ole parempia. Yksi toistansa pettää, ja joka sen paraimmin tekee, sen puolella on oikeus.
Minä olen oikea talonpoika, joka en pelkää riita-asiaa, kestäköön se vaikka sata vuotta! Siitä vetää Lindi minut oikeuteen. VINGLER. Vaan kyllä me olemmekin häntä haudelleet! Rakentakoon hän myllynsä mihin tahtoo, vaan teidän lammestanne ei hän siihen vettä saa. RUOTSILA. Vettäkö? ei niin kauhallista saa hän minulta, vaikka jalkojeni juureen kuolisi janoon, mokoma roisto.
Hiisi, kuinka pitkät matkat täällä, tässä teidän pääkaupungissanne ovat! Jo toista tuntia olemme astuneet. VINGLER. Nyt olemmeki jo perillä. Majatalonne on tässä. RUOTSILA. Aivan oikein. Te teitte, herra herrassyörinki, minulle suuren hyvän sillä, että läksitte minua saattamaan; en olisi päivälläkään osannut sieltä kotiin, saatikka yöllä.