United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vimmatusti hän sadatteli, kykisti vaaksan alas, aina koska sana »perkele» tärähti hänen kirisevästä hammastarhastansa ulos.
Hän potkasi vimmatusti pari kokkaretta tieltä. Astuttuaan tupaan oli hänen mielensä vielä niin katkeroittunut, ettei saattanut olla härnäämättä isää siitä, ettei tämä tule koskaan maamiesseuran kokouksiin. Kun tulee näin vanhaksi, niin sen maanrääppimäkonstin osaa, sanoi isä rauhallisesti. Osaa niin kuin osaa. Mutta se on sitte sellaista kituuttamista.
Ensi päivinä oli Euphrasie vimmatusti vastustanut sitä, että vieras nainen tulee hänen kotiinsa, hän taisteli, tuli raivoihinsa, melkein sairaaksi siitä, ett'ei itse kyennyt tyydyttämään puhdistushaluaan. Mutta sitä myöten kuin hänen ruumiinsa veltostui, oli hänen täytynyt tyytyä siihen, että vieras vähitellen otti hänen paikkansa.
Tuosta onnettomasta tempusta Tammiston pihalla, siitä että su'imme vähän selkään noita Toukolan poikia, johon sukimiseen, Jumal'avita! meitä ärrytettiin oikein vimmatusti. Mutta nytpä mielitään tehdä tästä kruunun asia, tehdä »kärpäsestä härkänen», kuin sananlasku sanoo. NIMISMIES. Sen valehtelet! Mene hiiteen, mies! minulla on tärkeämpiäkin toimituksia.
Mutta kun Tapani sai käärästyksi langan nenän puolan alaseen ja pistetyksi sen puolarukin piikkiin, rupesi hän polkemaan puolarukkia niin vimmatusti, että tyttö ei kerinnyt tehdä muuta kuin katsoa.
Pirtistä kuuluu kova huuto, meteli ja miekankalske. Kiili tulee vasemmalta ja kiirehtii perälle. Viksari rientää jälessään. VIKSARI. Tämä palkaksi pettäjälle, joka ystävänsä hädänhetkessä ylenantaa tahtoo. Meillä on voitto siellä sisällä, kiitos olkoon Kullervolle, hän vimmatusti peuhaa. KULLERVO. Mikä on nyt aatukses? UNTO. Ettei armoa Kullervolta rukoilla.
Peipposet olivat saapuneet; kurjet halkoivat ilmaa riemukkaasti laulaen, matkallaan pohjoista kohti ... ja kottaraiset visertivät vimmatusti viiritangoissa... Västäräkkejäkin oli nähty tuolla Vantaan rannoilla, jonka jäät olivat pauhaten vierineet mereen ja kutsuneet pitkät jonot helsinkiläisiä ihailemaan kuohuvaa putousta. Auringonpaisteessa häikäisten kimalteli nyt vihreä joki.
Olen seisonut tuskin viittä minuuttia rantakivellä, kun vesi jo kastelee jalkojani ja pakottaa väistymään. Se pauhaa aivan vimmatusti ja vähän väliä kuuluu kuohujen sisästä kuin kumeita laukauksia, jolloin maa vavahtaa. Ne ovat veden mukanansa kiidättämät kivet, jotka iskevät toisia kiviä vastaan ja laskevat kolinkolia alas. Se on komeaa minusta!
Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö; sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti.
Sinäkö heitä houkuttelit miekan-kamppaukseen, johon oli heidän aikeensa käydä tässä? NIILO. Ja kysyt noin pöyhkeästi. Hei! TYKO. Oletko sen tehnyt? MARTTI. Sen on hän tehnyt, sen valani todistakoon. MARKUS. Yhtäkaikki. Me parhaaksi näimme tapella, tapella vimmatusti, ja siihen on aika jälellä vielä. Mutta yhtä mielin kysyä minäkin, ja jos tosintuis asia, niin riennä matkaas, Niilo.