Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Valaistus lankeaa myöskin Pierrotille ja Colombinelle, jotka valkeina, vastakkain liehuvina täplinä kuvastuvat lavan mustaa taustaa vastaan; alempana seisoo pitkä ja kumara näytäntöjen toimeenpanija, kreikkalaisen paimenen suippolakki päässä, ja liikuttelee käsiänsä kuin leipuri leipiänsä uuniin pannessa, koettaen näin häätää kojuunsa markkinakansaa, jota portaat vilisevät mustanaan.
Sumuinen ja raskas etelätuuli puhalteli hiljaa kaupungin yli, savu painui alas, ja sameaksi käyneen Aurajoen rannat olivat paksun vihreän liman peitossa. Nuo ennen väkeä vilisevät rantasillat olivat autiot, yliopiston salit tyhjillään, kadut autiot, torit kellastuneiden syyslehtien peitossa. Siellä täällä hiipi joku inhimillinen olento hätäisesti ja kiireesti apteekkiin päin.
Dajakit syövät kaikenlaisia eläimiä, joita käsiinsä vaan saavat. Sammakoita, konnia, rottia, käärmeitä ja krokodiileja syövät he yhtä mieluisasti, kuin hirviä ja metsäsikoja, joita metsät täynnä vilisevät. He eivät koskaan lihaa keitä, vaan ripistelevät sille vähän suoloja ja kuivaavat sen auringon paisteessa.
Pohjan perillä, lähes ikuisen talven maassa tuskin sammal, vielä vähemmän mikään pensas kasvaa. Hylkeet ja jääkarhut ainoastaan sen jäisillä rannikoilla kuhnivat. Etempänä pohjaismaiden rannikoilta vilisevät metsät täynnä turkkinahkaisia eläimiä, jotka oduksina oivallisina sinne kolkoille seuduille väkeä viettelevät, antaen turkkinsa heille pakkasen piiloksi.
Vaan rahvaskin kokee voimainsa mukaan iloitella ennen sunnuntain pakollista hiljaisuutta. Lauantai-iltoina ovat, näet, kaikki myymälät tavallista kirkkaimmiksi valaistut, ja silloin vilisevät kadut köyhempää kansaa, joka liikkuu ostoksillaan. Silloin tahtoo jokainen iloita lähenevän pyhänkin varalta.
Rosvoin käsissä. Vaikka Arabia ja myös Persiakin niin vilisevät rosvoista, oli Wallin'in tähän asti aina onnistunut päästä eheänä läpi. Kerran, niinkuin lukijat muistanevat, oli hän tosin jo ollut heidän kynsissänsä; mutta ne sattuivat olemaan hänen matkueensa ystäviä, niin että heidän ei sopinut tehdä mitään pahaa.
Talonpoika naurahti surullisesti, miltei surkuttelevasti Kaikki, jotka paeta voivat, pakenevat tästä maasta, jota Herran vitsaus etsii; ylt'ympäri näkee vain verta, tuhkaa ja viheliäisyyttä, metsän pedot kuljeksivat useissa ennen niin rikkaissa kylissä, ja ihmiset piiloutuvat metsissä niiden luoliin; kaikki tiet ja polut vilisevät vihollisia; kaiken maailman kullalla saatte tuskin suojaa päänne päälle tahi leipäpalasta nälkäänne ja te aiotte Kajaanin linnaan!
Teitä mieli muistelevi, Harrastelevi haluni, Joki virrat vilisevät, Järvisyvyy'et siniset, Joissa taivas tähtinensä Kirkkautensa kuvasi, Joissa kultaiset kalaset Iloitsivat auringossa, Tuuli purtta tuuvitteli, Aalto lykkäsi alusta; Teitä hettehet heleät, Lähtelöiset riemurannat, Joissa kukka kultasilmä Nuoren kuvansa näkevi, Ruusu lempeä levossa, Rannoillanne rauhaisilla Iloaikoja asuva, Joka aamu, aurinkoisen Sulhasensa suuellessa, Itkevi ilovesiä.
Tuoda esiin mokomia lapsen-oikkuja on leikintekoa oikeuden kanssa. Onko siivellisiä muuriaisia Djeddahissa? kysyi kadi. Ompa niinkin, vastasivat kauppiaat nauraen. Ne ovat meidän maan-vaivamme. Huoneemme oikein vilisevät niitä, ja olisipa tosi hyväteko jos joku meidät pelastaisi niistä. Niinpä siis, jatkoi kadi, täytyy Alin pitää lupauksensa taikka antaa lipas takaisin.
Se kultanuoliansa laukoo, Sen valtikka on kansain kullasta, Sen käsiin kansain aarteet juoksevat, Kuin purot vilisevät Jordaniin, Ett' ehtyvät kuin suonet kuivuksiin. Ei petä itseänsä Israel, Vaan sille muut itsensä pettävät. Hän eripuran kansat kukistaa, Petoksen muurit hälle murtuvat, Niin Jerikokin raukeaa, Kun toitottaa hän torveansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät