Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Herra, herra, älä hänestä luovu! hän on oikeassa, minun suruni ei ole yhtä suuri, minä uskon että pieni poikani on luonasi, minä luotan rakkauteesi! Saata häntäkin uskomaan, minun pelastajani!" Kun alkoi hämärtää, kulki vanha Kerttu hitaasti pää kallellaan pois kartanosta. Häin ei ollut vihoissaan, vaan kovin suruissaan, kuumat kyynelet valuivat pitkin hänen poskiansa.
Mutta koira näyttää hölmöltä ... se ainoastaan hyppelee herraansa vasten, joka sadattelee ja lyö pentua pienellä ja sievällä koirapiiskalla. Sitten rientää hän hehkuvin poskin Kukkelmanin luokse. Sakris kyyröttää yhä vatsallaan kivien välissä ja katselee häneen säikähtyneesti, epäillen ja vihoissaan. Kas, mitä peijakasta! huudahtaa herra, ja hänen kasvonsa näyttävät venyvän pitkiksi.
Vihoissaan hän mielellään kerskaili, että hän taisi lukea ja kirjoittaa yhtähyvin kuin koulumestari, eikä muutoin pelännyt yhtäkään miestä laaksossa paitsi isäänsä, arveli hän itsekseen, mutta sitä hän ei muitten kuullen sanonut. Thorbjörn tahtoi aikaisin valmistettaa Herran ehtoolliselle, mutta siitä ei mitään tullut.
Kurjassa, ahdistetussa sieluntilassaan vertasi hän lakkaamatta heitä toisiinsa, ja hän kirosi Jumalaa, johon ennen oli uskonut, ja oli vihoissaan sallimukselle siitä, ettei se ollut yhtä oikeamielinen kaikkia kohtaan, ja harmissaan rikollisista valheista niille, jotka saarnaavat oikeutta ja kohtuutta. Toisinaan poltot kävivät niin rajuiksi, että ajatuskyky hänessä kokonaan sammui.
Pastori puhui hänelle sydämmellisellä tavalla, ettei Jumalan kanssa auta napista siitä, mitä kerran tapahtunut on, oli se sitte ansaittua, tai ansaitsematonta, eikä sen tähden vihoissaan ja äkeissään vieroittaa itseänsä maailmasta.
Sitten kuin Elina oli sanonut olevansa, ei enää oltu puhuttu mitään siitä asiasta. Vaan Elina sanoi nähneensä hänen käytöksestään, että hän oli vihoissaan. Kysyin Elinalta minkähän tähden mahtoi Holt olla siitä pahoillaan. "En tiedä", hän vastasi; "luulenpa, että kaikki mitä teen, pahottaa häntä". Oli joulupäivän aamupuoli ja kirkkoonmenon aika.
Tytöt jäivät varsin sanattomiksi, mutta Martti astui askeleen lähemmäksi Renkalaa, sanoen; »Ette maar sitä niin otakaan lukkarin kasvattityttöä kiusataksenne enää.» »Mitä sinä senkin penikka sanot?» tiuskasi Renkala vihoissaan ja aikoi lyödä Marttia, mutta Iiri oli jo tointunut pelästyksestään ja tarttui kovasti Renkalan käteen, huutaen: »Koettakaa koskea veljeeni!
Sen minä olen nähnyt omilla silmilläni. Jos vaan tohtisin puhua, niin saattaisin sinulle sanoa asioita, joita avoin suin kuulisit.» Näin hän puhui, mutta vaikeni yhtäkkiä, ja oli pahalla mielin, että hän oli vihoissaan puhunut enemmin kuin olisi pitänyt. Eikä saanutkaan Karhulan emäntä kuulla enempää, ja hänen täytyi myöskin luvata, ettei hän hiiskuisi siitä kelienkään.
Sinne tuli vieras, sanoi Anja. Kuka nyt? Marja. Kuka Marja?... Marjako? Ruotsin Marja. Se tuli takaisin. Tuli takaisin! Shemeikka hypähti pystyyn. Tuli sittenkin takaisin! Vaikka meni vihoissaan? Anna, kun kuivaan, ennenkuin menet! sanoi Anja ja pyyhkieli ja kuivaili häntä, sill'aikaa kun Shemeikka puki ylleen. ... Sinne asti meni yksin läpi erämaiden, mutta palasi takaisin!
Näin näki hän unelmia näkemistään, sillä aikaa kun koko Granada nauroi hänen houkkapäisyydelleen ja oli vihoissaan noista tavaroista, joita syydettiin ulos muutamista lyyrynnäppäyksistä. Jo viimein keräysi Aben Habuzin pään päälle pilvi, josta hänen taikakalunsa ei antanut hänelle mitään varoitusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät