Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Ne, joiden nimet lausuttiin, katsoivat hämmästyneinä vierasta; kaikki kolme pitivät häntä tutun näköisenä. Hyvät herrat, jatkoi äskentullut, te niinkuin minäkin etsitte varmaan erästä naista, joka, lisäsi hän kamalasti hymyten, kaiketi on liikkunut täällä, koskapa täällä näkyy olevan ruumis.
Hän kuuli puhuttavan, näki toimittavan, mutta ne toimivat kuin haamut hänen ympärillään. Hän näki ihmisiä edessään, joita muisteli ennenkin nähneensä, mutta ei muistanut missä hän näki itsensä niiden seurassa, mutta katseli itseään kuin vierasta. Kuului kerran tuttu ääni alhaalta, hyvinkin tuttu, mutta kenen? Kenen ihmeen ääni se oli?
"Oi Herra Jumala; antakaa mun päästä sisään, muuten minä kuolen viluun", kuuli hän jonkun ruikuttavan, ja sisään hiipi eräs mies, ryysyinen ja märkä, selässä mytty, joka oli sauvan päähän kiinnitetty. Gunnar tuli laattian yli katselemaan vierasta. Hän näytti olevan kahdenkymmenen vuoden paikoilla, vaikka seisoi siinä kyyryssä oven suulla ja vapisi.
Toinen kirje oli vierasta käsialaa, arvatenkin naisen ja kuului seuraavasti: «
Naiset töytäsivät aittoihinsa tai muihin piilopaikkoihin, joten vierasta vastaan ottamaan jäi vain talon nuori isäntä. Kartanokoirakin, pystykorvainen Vahti, hämmästyi alussa vaunujen tulosta niin, ettei ollut sanaa suuhun tulevaa, vaikka se ei tavallisesti ollut ensimmäinen säikähtämään. "Hyvää päivää Matti!" lausui tulija reippaasti hypähtäen alas vaunuista ja löi kättä isännälle.
Neiti Smarin katsoi pitkään Miinaa. »Minä olen nähnyt hänet unissani tämän herran», sanoi Miina aivan kuin tämä seikka, joka hänestä oli juuri ihmeellisintä kaikista, olisi todistanut että näin oli määrätty tapahtuvaksi. Ja mikä olisi ettei neiti Esteri menisi ja saisi mennä naimisiin tämän herran kanssa? Miina alkoi neiti Smarinille kuvailla vierasta, ja hänen äänensä kohosi kohoamistaan.
Kaikkein pyhin avataan ainoastaan semmoisissa tiloissa. Ensimmäisiin asuinhuoneisin vie pieni piiloinen takaovi. Niihin ei vierasta koskaan päästetä; uteliaisuutensa voi hän kuitenkin osaksi tyydyttää kuvastimen kirkkaiden akkunaruutujen lävitse. "Niistä näkee, kuinka puhdasta ja siistiä kaikki siellä on; kuinka kauneina kalliit, naastit huonekalut kaikki ovat paikoillaan.
Siinä oli kauan tehty työtä, ehkä satoja vuosia ja yhä tehtiin, oli metsä voitettu ja kivien valta kukistettu, päästy siihen varallisuuteen, mihin pyrittiin, tulemaan omillaan toimeen ja omistaan elämään ei mitään ulkonaista komeutta ja turhuutta, ei mitään vierasta herrasväriä, niinkuin Hämeessä ja Etelä-Suomessa sekä vaatteissa että rakennuksissa.
Hän käänsi pahastuneena selkänsä nimismiehelle, aikoen poistua. No no, veli maisteri, ymmärräthän toki leikkiä! virkkoi viimemainittu, pidättäen ystäväänsä. Onko häihin kutsuttu montakin vierasta? Ainoastaan komministerin perhe.
Mutta kuin Erik hymyili hänelle hellästi, turvallisesti, silloin, vasta silloin sillä eihän kukaan ollut vielä koskaan nähnyt henkien hymyilevän huudahti hän ilosta, ja se huudahdus oli jähmetyttää montakin pelkääväistä vierasta ja pani monen heikkohermoisen kuulijan sydämmen rajusti sykkimään. Esitelmä loppui äkisti.
Päivän Sana
Muut Etsivät